keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

kysymyksiä ja pohdintoja

Jaahas,

Tänään on saannut taas pohtia päätä pyörälle mitä mielenkiintoisempien kysymysten parissa. Miten olisi asioiden laita jos meillä olisi parisuhteessa roolit toisinpäin. Minä en aluksi halunnut puolisolle mainita että hain ongelmiini apua, aloitin mm. antabuksen. Ilmoitin toiselle vain että nyt loppu minun juominen. Myöhemmin kuin todettiin tuo masennus, en kertonut siitäkään heti. Jossain vaiheessa tajusin itsekkin etten minä voi tämmöisiä asioita pimittää toiselta ja kun kerron tästä voin jakaa ongelmani toisen kanssa. Osaa hänkin ehkä jatkossa olla tukena. No ei nyt ihan tuota tukea heru mutta kokoajan mennään parempaan päin. Minä nykyään lörpötän toiselle käynneistäni ja tekemisistäni vaikka toinen ei aina näytä kuuntelevan. Tämän takia hän ei voi enää koskaan sanoa etten minä kerron mitään, minä puhun mutta toinen ei kuuntele.. Turhauttavaa.

Pohdin myöskin asioita jotka auttavat minua minun ongelman kanssa eteenpäin. Tämä vaatii halua pitää kiinni tavoitteesta, joskus olen parempi ihminen. Tämä on vaatinut jo paljon ja vaatii edelleen. 
Minulta kysyttiin myöskin miksi nousen aamulla ylös?
Halu elää tuli ensimmäisenä mieleeni vaikka se on joskus ollut hukassa enemmän ja vähemmän. Olen pohtinut monesti jos en olisikaan enää tässä, Heittäisin oman elämän kaivoon, en jaksa enää taistella. Jostain olen kuitenkin kaivanut voimaa näihin tilanteisiin sillä olen edelleen tässä. Olen myöskin tehnyt minulle erittäin läheiselle ihmiselle lupauksen siitä että olen tässä nyt ja tulavaisuudessa. Myöhemmin lupauksen antamisesta oivalsin että olen oikeasti tärkeä hänelle ja hän välittää minusta. Minun tekemiset eivät ole vain ihan sama vain niillä on joillekkin ihmisille merkitystä.
Millaista näiden ihmisten elämä olisi ilman minua. Sitä en voi tietää. Ainakin joillekkin se auheuttaa isomman ja pienemmän aukon elämään. Minulla on monia ihmisiä joille olen tärkeä. Tämänkin tajusin vasta kun olin lähellä luovuttaa elämäni kanssa. En minä ketään halunnut silloin satuttaa mutta sain huomata että tekoni satutti monia, moni mietti mitä on tehty väärin että minä tein niinkuin tein. Itse kannan siitä syyllisyyttä, että menin korkkaamaan sen jälkeen kun olin 5 kk ollut juomatta. Petin lupauksen.

 Ongelmia ja vaikeita asioita oli ennen helppo mennä karkuun korkkaamalla ja juomalla pää täyteen mutta ei se mikään ratkaisu ole. Sivuuttaa vain hetkeksi asiat ja ne tulevat myöhemmin kuitenkin tavalla tai toisella esille. Nykyään saan opetella tapoja käsitellä näitä tilanteita ja asioita joihin ennen join. En enää mene siihen halpaan että alkoholi hukuttaa ongelmat. Ongelmista ei voi päästä kuin eroon käsittelemällä ne ja opetella elämään niitten kanssa. Ei niitä voi vain unohtaa. Sitä olen yrittänyt monet kerrat ja nyt tilanteeni on kasvanut niin hankalaksi etten yksin siitä enää selviä. Tarvitsen ulkopuolista apua ja sitä hainkin. Enkä kadu päivääkään sitä että avasin suuni. On minulla monia asioita joita yritän edelleenkin sivuuttaa mutta tässä olen minä ja muutkin huomannetteen että asioiden salailu vain vaikeuttaa asiota. Nykyään yritän olla mahdollisimman avoin näille ihmisille jotka auttavat minua masennuksen ja juomottomuuden kanssa. 

Voisikin tässä tilanteessa jotenkin oikaista ja päästä nopeasti siihen tavoitteeseen jotta olisin ns. parempi ihminen. Ei, tässä saa kiertää pitkän matkan monien takapakkien kautta ja yrittää ottaa opikseen. Matka on ollut kuoppainen ja on varmasti jatkossakin. Se auttaa minua eteenpäin kunhan asennoidun siihen että ongelmat ratkeavat kun ne käsittelen. Minulla on halua muuttaa omaa elämääni ja asenne yritetään pitää positiivisena. En enää mene ongelmia karkuun pulloon tarttumalla tai haudo kaikkea yksin päässäni. 

Näitä asioita saan vielä monesti pohtia. Ajatus siitä etten enää olisi täällä tulee vielä monesti vastaan. Silloin täytyy miettiä mitä siitä seuraa jos heitän oman elämäni menemään. Itselleni se olisi helppo ratkaisu mutta miten muille? En voi tietää, eikä muukaan koska niin ei ole päässyt vielä koskaan tapahtumaan. Minulla on ollut muutamana kertana mietittynä miten sen tekisin, minulla on visio siitä.
Olen ollut niin lähellä reunaa että kaikki olisi ollut menetetty mutta silti minulla on se joku mikä minut pitää tässä ja herään sen vuoksi joka aamu. En ole vielä ihan varma siitä että mikä se on mutta kyllä se selviää tämän matkan aikana

KOHTI PAREMPAA MINÄÄ

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti