Alistuminen, minulla on paha tapa alistua toisten tahtoon. En osaa kunnolla kieltäytyä jos muut pyytävät jotain. EI sanan opettelu on minulla käynnissä. Olen enemmän toisille mieliksi vaikka asiat joita he pyytävät eivät olisikaan minua miellyttäviä. En osannut pitää puoliani. Tästä hyvästä sain burn outin.. Otin liikaa töitä vastaan kun en osannut sanoa EI. Minun ei olisi ollut pakko jokaiselle työkeikalle lähteä mutta minusta tuntuin fiksummalta olla mieliksi esimiehelle. Olen iha nuoresta asti alistunut toisten tahtoon ja näin vanhemmiten sitä huomaa kuinka jotkut yrittävät edelleen saada minua alistumaan tahtoonsa.
Nyt täytyy ruveta opettelemaan pitämään omia puolia ja ajatella itseä ensisijaisesti.
Uhrautuminen, huomioin toiset paremmin kuin itseäni joten omat tarpeeni jäivät sivuun. Uhrauduin toisten takia jotta en kokisi syyllisyyttä siitä, että en huomioinnut toisia riittävästi. Minulla ei ollut niin väliä, minun tarpeeni tai ongelmat eivät mitenkään suuria ole. Helpompi oli toisia kohtaan ymmärtäväinen ja myötätuntoinen. Kuuntelin yleensä toisten ongelmia ja tuin heitä niissä. Omista tunteista ja ongelmistani en sanonut oikeastaan mitään. Tuota olen saanut tässä tovin opetella. Olen ollut yli 3 vuotta parisuhteessa ja siinä jos missä täytyisi osata jakaa nuo. Yritän opetella olemaan avoimempi ja kertoa omista ongelmistani.
Vaativuus, olen itseäni kohtaan liian vaativa. Minun on tehtävä koko ajan jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Minun on vaikea rentoutua ja varsinkin nauttia elämästä. Useimmiten olen turhautunut itseeni. Elämä on ollut yhtä suorittamista. Saavutukseni ovat kuitenkin vain tuntuneet tyhjiltä. Minulla oli meni monta vuotta ohi ihan vain sillä että koko ajan puursin jotain, kävin koulun ja töissä samaan aikaan. Minulla ei ollut aikaa nauttia elämästä. Siihen rytmiin ja tapaan totuin kunnes huomasin omien pattereiden olevan loppu. En pystynyt enää suoriutumaan isommasta tai pienemmästä jutusta. Olin loppu.
Riittämätön itsekontrolli, en osannut asettaa itselleni rajoja ja siksi tein liikaa asioita jotka olivat haitallisia minulle kuten join, tupkaoin, tein töitä liikaa. En osannut miettiä omien tekojeni seurauksia ja monesti niistä seurasi vain haittoja. Olen saanut oppia omat rajat kantapään kautta. En kuunnellut muita kun he huomasivat että nyt menee yli, rajoita ja rauhoitu. Eräs läheiseni sanoinkin kerran etten opi mitään vasta kuin hengen lähtö on lähellä. Välillä tuokaan ei toiminut. Joku kerta minua ei enää ole tässä kun en mieti tekojeni seurauksia. Täytyi ruveta pohtimaan ja rajoittamaan asioita joita teen. Vähentää noita haitallisia asioita elämästä.
Emotionaalinen estyneisyys, en osaa, enkä osaa vieläkään ilmaista tunteitani. Kätkin ne aina oman pääni sisälle. Pitkään onnistuinkin mutta ne alkoivat purkautua ulos ollessani reilusti juovuksissa. Yritin loppu pelissä juoda itseni siihen pisteeseen etten tajuaisi maailman menosta mitään. Eihä tuo onnistunut vaan olin isommissa ongelmissa itseni kanssa.
Rankaisevuus, olen ollut itseäni kohtaan ankara. Vihaan välillä itseäni ja moitin itseäni virheistäni. Mietin monesti jälkeenpäin tekemisiäni joista tunnen häpeää ja syyllisyyttä siitä miten olen toiminut. Minun on vaikea antaa itselleni anteeksi.
Yritin kaikkeni, nykyään saan kantaa tuota tovin kädessäni. Minun oli johonkin vain turvauduttava jotta en juonnut. Tuon tein muutaman kerran, pari kertaa se sai ajatukseni muualle mutta ei sillä viimeisellä kerralla jolloin päätin luovuttaa.
Joudun kehittämään uusia tapoja kuin viiltely. Se ei mitenkään tervettä ole mutta asiani ovat menneet liian pitkälle.
Ennen hakkasin nyrkkiä seinään, tuhosin rystyset siinä. Vahingoitin itseäni jotta tiesin tehneeni väärin.
Korttipakkani leviää käsiin
Ulkopuolisuus, en tunne itseäni erillaiseksi kuin muut viihdyin muitten ihmisten seurassa useimmiten. Uusien ihmisten seurassa en tosin tiedä mitä sanoisin tai olisin mutta vähän aikaa heitä seurailessa huomaan miten siinä porukassa on fiksuin käyttäytyä. Minä en välitä siitä mitä mieltä muut ovat minusta, en jaksa ottaa turhia paineita siitä. Minulle on aivan sama jos he eivät esim. jostain minusta pidä. Ainut tilanne jossa varsinkin tunnen itseni ulkopuoliseksi on silloin kun muut juovat ja minä en. Olen itselleni tositanut että minullakin voi olla mukavaa selvinpäin. Tunnen itseni tyhmäksi kun en ole menossa mukana niin kuin muut. Välillä jopa ajattelen etteivät ne minua kaipaa seuraansa. Olen näkymätön. Nykyään yritän vältellä paikkoja joissa muut juovat sillä minä tulen kiusaantuneeksi ja rupeaa ahdistamaan. Pikku hiljaa yritän sopeutua tuollaisiin tilanteisin jotta voin olla ihmisten ilmoilla niin että tunnen oloni mukavaksi.
Epäonnistuminen, en pidä itseäni mitenkään huonompana kuin muut. Minua ei horjuta ottaa haasteita ja tehtäviä vastaan vaikka epäonnistusin ja nöyryyttäisin itseäni. Useimmiten nauran itse omille epäonnistumisilleni. Niistä voidaan vain ottaa opikseen. Omissa valinnoisssani tunnen jokus epäonnistuneeni ja sitä kautta olen menettänyt ison palan uskosta itseeni. Elämän asenteeni oli enemmän hällä väliä miten teen asiat. Minua ei enää kiinnostanut välittää. Nykyään saan kuulla vähän väliä että minun pitäisi uskoa itseeni ja luottaa siihen että saan asiat järjestymään. Se vain tuntuu raskaalta mutta onneksi minulla on paljon ihmisia jotka tukevat minua vaikka välillä epäonnistunki. Minä haluan yrittää.
Pessimistisyys, nykyään huomaan kiinnittäväni enemmän huomiota elämän kielteisiin kuin positiivisiin asioihin. En silti huolehdi tai murehdi liikaa asioita ne menevät miten menevät. Tässäkin tulee taas esille etten välitä. Onkohan elämäni mennyt vähän alamäkeen kun en jaksa välittää?
Kietoutuneisuus, en tiennyt mitä itse halusin tai tarvitsin koska läheiseni määrittelivät ne minulle. Jossain vaiheessa ainut asia jota huomasin saavani tehdä itse vapaasti oli juominen. Koulut ja tekemiset muut määrittelivät minulle. Jossain vaiheessa laitoin asialle pisteen. Valitsin mielenkiintoisen alan jota rupesin opiskelemaan. Valmistuin kiitettävillä papereilla. Aloin itse päättämään mitä teen elämällä. Vääriä valintoja sinnekkin on tullut liuta mutta niin on myös monia hyväikin joista saan olla onnellinen.
Kaltoinkohtelu, suojelin itseäni pitämällä etäisyyttä ihmisiin. Luotan ihmisiin vaikka tiedän että he voivat pettää minut. Muutaman kerran olen tuntenut itseni petetyksi mutta ajattelen sen kuuluvan elämään. Minua on käytetty hyväksi ja kohdeltu kaltoin mutta se ei ole koskaan minua haitannut kun olen käsitellyt sen huumorilla. Tietenkin se sattuu ja jättää sisälle arpia. Huumori oli paras ystäväni ennen kuin sen ylläpitäminen alkoi käydä voimille.
Hyväksynnän haku, en välitä siitä mitä mieltä muut ovat minusta mutta pyrin olemaan mieliksi muille. Yritän tulla kaikkien kanssa toimeen. En arvosta itseäni mutta en vertaa sitä muihinkaan.
Vajavuus, olemassaoloani leimaa arvottomuuden kokemus. Olen kriittinen, ankara ja vihainen itselleni. Peittelin ongelmiani ja virheitäni ja välttelin niistä puhumista. Pidin salassa todelliset tunteet ja ajatukset, en halunnut myöntää muille olevani tunteellinen ja tarvitseva ihminen. En halunnut varsinkaan myöntää itselleni. Tässäkin asiassa tuli monesti esille ystäväni HUUMORI. Sen taakse oli helppo piiloutua.
Minun on vain opeteltava ymmärtämään menneisyyden vaikutus nykyhetkeen ja kehitettävä uusia ratkaisumalleja elämän haasteissa. Helppoa tämä ei ole ollut mutta onneksi olen oppinut jo jotain asioita joissa minulla parantamisen varaa. Mennään askel kerrallaan kohti tavoitettani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti