Ei pitäisi sählätä heiluvassa autossa ja pätkivän netin kanssa kun postaa tekstejä. Kävi pieni vahinko ja poistin väärän tekstin. Noh se teksti katosi bitti avaruuteen :)
Ainut mikä kävi mielessä psykiatriselta polilta lähtiessäni oli että mihin minkän olen ryhtynyt. Edelleen mietin tuota samaa. Huomenna selviää vähän lisää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tuo Päiväpoli juttu vieläkin mietityttää mutta lähdetään mukaan avoimin mielin.
Viime viikolla sain taas uuden tuttavuuden kanssa käydä läpi menneisyyttäni. Monettakohan kertaa minä olen sen kertonut mutta tällä kertaa taisin olla kerralla rehellinen. Helppoa kun on vain jättää asioita kertomatta. Odotan huomista tapaamista mielenkiinnolla. Ekalla tapaamis kerralla kun he kysyivät että millaista apua haluan näiltä?. Vaikea kysymys sillä en tiedä oikein itsekkään mitä tässä tapahtuu. Noh, ensimmäinen joka tulee kysymyksestä mieleen niin haluan vain tästä kurjasta oravan pyörästä pois, tahdon elää.
He kertoivat koinka minulta vaaditaan sitoutumista. Tähän en voi kuin todeta että olen 100% mukana. ITSEhän apua hain ja haluan ottaa kaiken avun vastaan. Minulle sanoi kerran yksi että hän on valmis vaikka päällään seisomaan jos pitäisi vakuuttaa että minä olen sitoutunut tähän.
BDI-testejä saan täytellä ja pisteitä tulee laidasta laitaan. Vaikuttaa näköjään millä mielellä sitä täyttäessä ollaan. Viimeisellä kahdella viikolla olen ollut ihan katossa fiiliksen kanssa. Fyysisesti ehkä välillä vähän kuitti mutta sitten otetaan vain kevyesti.
Minulta kysyttiin mitä mieltä olen ns. pari istunnosta. Apua, minua vain mitetyttää miten sellaisesta kerron avopuolisolleni. Minulle tuo istunto on ihan ok. Niissä voisi toinenkin pääsatä kartalle siitä missä mennään. Minä kun en ole paljoa puhunut tästä ongelmasta hänelle. En tiedä miten ottaisin tämän minun tilanteeni esille. Pari kertaa olen yrittänyt puhua mutta huomasin että kuunteleekohan toinen edes mitä hänelle selitän. En vaadikkaan että hän ymmärtäisi minun selityksiä. Onhan tämä hänellekkin ihan uutta. Sen takia olisi hyvä jos jatkossa käytäisin "ammatti" ihmisellä. Välillä kyllä mietityttää miten hän on jaksanut näitä minun oikkujani. Olen onnellinen siitä että hän on edelleen vierelläni ja toivottavasti pysyykin. Haluan jakaa elämäni jatkossa hänen kanssaan. En olisi uskonut sitä 3 vuotta sitten että hän haluaa lähteä vaihtamaan minun kanssani maisemia. Nyt kun meillä on talo ostettuna ja yhteinen elämä, olen suunnattoman onnellinen että olen saanut hänen kaltaisen vierelleni.
Minun tekee monesti mieli nauraa edelleen tälle "pienelle" ongelmalle mutta siitä paheesta minun on päästävä eroon. En käsittele enää asioita huumorilla. Välillä olo on voimaton mutta se on osa tätä prosessia. Pitää vain muistaa antaa itselleen aikaa. Ajatuksia saa vielä pyörittää moneen suuuntaan ja huomata välillä olevansa hukassa. Silloin pitää muistaa että minulla on ihmisiä joille voin kertoa asioita jotta en yksin näitä pähkäile. Olen huomannut tämän puolen vuoden aikana kuinka laaja minun tukiverkosto onkaan. Löytyy paljon ihmisiä joista minä välitän ja kuinka moni niistä välittääkään minusta. Onneksi huomasimmi a-klinikalla että ei tämä ole pelkkä alkoholi ongelma. Minut laitettiin varaamaan aikaa psykiatrille. A-klinikalla huomioitiin se ettei oloni kohentunutkaan vaikka olin ollut jo muutaman kuukauden selvinpäin. Juominen olikin minun kohdallani jonkun seuraus. syynä olikin taustalla masennus ja ahdistus. Suoraan sanottuna ei minullakaan ollut käynnyt mielessä että olisin masentunut mutta nyt kun se on ollut hoidettavana tovin niin minun olonikin on parempi ollut.
Minulle on toistettu monesti että olen ollut mielettömän rohkea kun olen kohdannut ongelmani ja hain niihin apua. Eihän se mitenkään helppoa ole ollut ja välillä nämä jutut ovat minuakin pelottaneet. Tuki on ollut yksi helpottava asia tässä. Olen kohdannut ongelman perään ongelmia mutta olen lähtenyt niitä työstämään sitä mukaan. Tässä tulee taas esille se kuinka taistelija olen kun en ole luovuttanut. Olen näiden kokemusten kautta löytänyt itsestäni uusia piirteitä ja tahdon voiman lujuus on ollut koetuksella mutta se vahvistuu entisestään. Minä nykyään nautin elämästä, asiat eivät ole enää ns. pakko pullaa. Olen onnellinen siitä kaikesta mitä minulla on. Sitä en voi sanoin kuvaillakkaan se on jotain niin suurta ettei se mahdu sanoiksi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti