Voimaton olo, ahistaa, pyörii päässä ajatus jaksamattomuudesta, tekis mieli turruttaa ittensä kipuun.. kaikki tuntuu taas vaikeelta jo useemman päivän ajan. Mitään en tunnu aikaseksi saavan. Toinenkin vaan kiukuttelee ja kitisee. Mä en jaksa nyt mitään kitinöitä siitä etten mitään tekis. Mä teen koko ajan jotain, laitan ruokaa, siivoan koko ajan. Kaikki vaan sotkee välillä tuntuu että rätti juurtuu käteen. Miks mun hyväks ei voida mitään tehä, miks mun tarvitsee revetä joka paikkaan. Meillä ei tää jako ihan mene yks yhteen. Monesti olen puhunut tästä mut ei se näytä kuuntelevan. Välillä on astiat lentänyt sienään, olen menettänyt hermot monesti tuon kanssa.
Taas pitäisi revetä tyhjentämään vinttiä vaikka toisen sen piti tehä... ottaa tämmönen päähän.. haluan vaan olla, en jaksa tehdä mitään. Sillon kun en tee mitään saan huudot kuinka toinen saa kaiken tehä, nimittelyksikin meno välillä menee olen tyhmä, idiootti joka ei osaa eikä tajua mitään.. kiitos taas tästä. Tämä on yksi isoin ongelma parisuhteessa, emme kommunikoi. Turhauttavaa on puhua toiselle joka ei kuuntele. Jotkut tuttavat ovat huomanneet kyseisen ongelman. Muutamat ovat puhuneet samasta asiasta toiselle. Ei apu, toivottavasti saan hänet mukaan pari tapaamisiin. Epätoivo valtaa.
Yöni olen nyt vajaan kahden viikon aikana nukkunut hyvin, johtunee ehkä lääkityksestä mutta pitkästä aikaa minä nukun. Nukkuminen ei lisää minun jaksamistani, voimattomuus vie taas voiton. Minun tekee mieli vain nukkua. Silti kaikki vaatii liikaa, ei jaksaisi taaskaan sängystäkää nousta.. on vain pakko nousta ylös. Pakko tehdä jotain, saa purra hammasta ja toivoa että tämä menee ohi, etten kaiva laatikosta mitään millä itteeni satuttais, istun käsieni päällä etten takoisi niitä seinään. Nyt koetellaan taas itteensä. Tämä loppu viikko on ollut yhtä koetusta.
Lupasin mennä päivystykseen jos koen oloni niin ahdistavaksi että seinät tuntuvat kaatuvan päälle. Yritän kehittää mielenkiintoisempaa tekemistä ja välillä onnistun saamaan ajatukset muualle. Tästä saan kiittää koiran olemassa oloa, muutamia temppuja ollaan harjoiteltu ja käyty pitkillä lenkeilellä. Olen yrittänyt lukea yhtä rästiin jäänyttä kirjaa mutta huomaan jossain vaiheessa että vain kääntelen sivuja lukematta niitä. Lupasin olla tekemättä itselleni mitään mutta välillä siitä kiinni pitäminen on hankalaa kun mieli tekee vain luovuttaa, liian raskasta.
Taas tekisi mieli paiskoa tavarat seinään. Toinen ei voi käsittää ettei minulla ole rahkeita revetä joka suuntaan. Pelkkä hereillä olo vaatii minulta paljon, tuntuu siltä että happi loppuu ja tila kutistuu ympäriltä. Paperi pussi olisi kiva.
En saa enää luovuttaa, tässä on pienessä ajassa päästy paljon eteenpäin. Näitä tulee ja menee näistä tarvitsee vain opetella pääsemään yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti