Paljon on opittu lyhyessä ajassa

Aamu alkoi kamalalla labra kokemuksella vaikka vähän huumoriakin siitä reissusta sain. Minut ristittiin taas Rupposeks. Huvittavinta oli antaa kela kortiia hoitajalle kun nimenihän on Ruupunen. Taisi hiukan hoitajaakin nolottaa kun minua väärällä nimellä huuteli. En tiedä mikä tuossa niin vaikeaa on mutta monelta sen sanominen tai kirjottaminen ei onnistu. Kerran a-klinikalla minua huudeltii ropusena ja siitähän sai kaikki aulas odottavat naurut niinkuin minä ja kyseinen hoitajakin. Yksi asiakas vielä kun vitsiä rupes siitä vääntämään. Noh minä olen tottunut siihen että nimi on joillekkin hankala. Lähetteen kanssa hoitaja sähelsi eikä meinannut pysyä laskuissa kun 15 testiä piti ottaa. Sydänfililmiä ja huumeseulaa mahtui aamuun vaikka en minä huumeita käytä taikka ole ainakaan itse huomannut että rytmihäiriötä omistaisin mutta joku järkevä idea tässä kai on

Poli toiminta alkoi tänään ja vielä ennen kuin sisälle astuin kävi mielessä että mihin olen oikein lähtenyt. Ei auttanut kuin avata mieli ja astua sisälle. Tapasin oma hoitajani ja hänestä jäi mukava kuva. Hän oli mukava niinkuin minulle oltiin aikaisemmin sanottu hänestä. Hänen kanssaan oli helppo ja rento jutella. Juteltiin minun taustastani ja hän kysyi miten päädyin tähän. Kerroin hänelle että lähdin itse a-klinikalle. Häneltä meinasi leuka tippua lattiaan sanoessaan kuin mielettömän rohkea olin ollut. Hän kysyi että olenko ollut tyytyväinen tähän päätökseen ja muutokseen. En voinnut sanoa kuin että tämä on ollut varmaan yksi fiksuimmista päätöksistä joita olen tehnyt. Hänen sanojaan lainaten että voisiko minulla tässä tilanteessa olla asiat paremmin kuin itse hain apua ja sain sitä. On a-klinikalla hoito kontakti ja nyt olen heillä tiivistetyssä avohoidossa. Oma motivaatio kun on kohdallaan niin tuloksia alkaa tulemaan. Tämä hoitajakin asennoitui minuuun erillailla kun huomasi minun motivaation. Niin kuin kaikki nämä muutkin joiden kanssa olen tätä prosessia käynnyt läpi.

 Polilla saa ainakin syödä, ei tarvitse miettiä enään mitä sitä kotona tekisi. 3 krtaa päivän aikana ruoka ja ihan hyvää se tänään ainakin oli. Vähän tarvitsee tuosta pullittaa mutta kyllä sen lompakko kestää kun ei tarvitse enää kotona käyttää energiaa ruuan valmistamiseen. Kyllä siellä sen kaksi viikkoa viihtyy vaikka paljon on tyhjän päivästä oleskelua mutta saapahan vaan olla eikä tarvitse miettiä mitä tekisi. Saa omaa aikaa, ajatella vain itseään ei tarvitse olla toisille mieliksi. Tätä olen kaivannut. Tajusin hiljattain vasta sen että ajattelen itseäni ensimmäisenä jotta saan itseni kuntoon eikä minun tarvitse olla kenellekkään mieliksi jos se on minulle haitaksi. 

Huomasin viikonloppuna kuinka koiran kanssa touhuaminen piristää mieltä kun ajatukset saa keskittää tekemiseen. Toimiva tapa, terapeuttista aina ei ole päälimmäisenä huolet ja murheet. Aikasemmin en jaksanutkaan käyttää tähän ylimääräiseen touhuamiseen energiaa mutta nyt siihenkin on löytynyt voimavaroja. Olen tehnyt ihan järjettömän työn jotta voin pitkästä aikaa hyvin, jaksan. Tähän en olisi yksin pystynyt vaikka aluksi luulin ettei minun tukiverkkoni mikään hääppöinen ole. Näin myöhemmin sain huomata että se onkin melko laaja. Olen kiitollinen niille jotka ovat jaksaneet minua tukea. Yksi ihminen johon tutustuin muutama vuosi tämän prosessin alku vaiheissa kysyi muistanko aikaa asiat kielsin ja ehotti minulle a-klinikkaa? Muistanhan minä, siitä päivästä olen muuttunut ihan hirmuisesti. Silloin olin 19 ja a-klinikalle meno tuntui ihan tyhmältä. Silloin vedin viellä kahta roolia ja en hyväksynyt sitä että tässä mitään suurempaa ongelmaa olisi. Nykyään kun roolin ylläpitäminen on jäänyt sivuun saan kuulla muilta kuinka olen nykyään iloisempi ja reippaampi. Lyhyessä ajassa on opittu itsestä uutta ja koko ajan opitaan lisää vaikka tämä matka ei olekkaan ollut helppo eikä tule olemaankaan. Helpoin tie ei ole reitti maaliin. Tätä on myös minulle paljon hoettu ja nyt ymmärrän sen itsekkin. Uskallan pyytää apua. Asiat tarvitsee vain itse ymmärtää ensin kuin asiaa voidaan alkaa työstämään kunnolla.

Lenkkeilyyn päättyi tämän päivän toiminta ja nyt otetaan loppu päivä kevyesti. Huomenna uusi päivä edessä. :)