torstai 8. toukokuuta 2014

reunalla

Hengittäminen, keskitän ajatukset siihen.
Päivä alkoi mukavasti, hyvää ruokaa, mukava lenkki keskellä ei mitään. Minä ja väinö, voisko muuta pyytää. Yritän rauhoittua, kohta tulee itku. Syke nousee, kädet tärisee ja tuntuu että pala on kurkussa.
Kyllä tästä selviän, hoen itselleni.
Miksi kaikki on näin vaikeata, miksi annan kuormituksen kasvaa, miksi... lista tuntuu loputtomalta.
Annan itselleni aikaa toipua, pitää pysähtyä. Tämäkin tuntuu suorittamiselta. Opettelen antamaan asioiden mennä niin kuin ne menee. Kaikki voisi olla helpompa jos en olisi tässä. Yritän torjua ajatuksen, kuolema. Miten minun elämäni muihin vaikuttaa, hetkellinen tai pidempi musta aukko. Kyllä sen yli pääsee, täytyy vain antaa asian mennä omalla painollaan. Lupaus, en riko sitä vaikka mieli tekisi. Saanko aloittaa puhtaalta pöydältä, tahtoisin aloittaa kaiken alusta, tehdä asioita toisin.
Olisin valmis astumaan reunan yli, valmis loputtomaan vapaa pudotukseen. Ei tarvitsisi kahdesti pyytää itseäni astumaan reunan yli. Tekisin sen.
Löytyi tämän prosessin alusta materiaali. Kaksi pitkää vuotta meni asioiden hyväksymiseen
Helppoa se ei ainakaan ollut
Lenkkeilyä
Hyvän kirjan parissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti