lauantai 26. heinäkuuta 2014

Ahdistus huipussaan ja kuntoutukseen yritän tottua

3 päivä alkaa päihdekuntoutuksessa, mitä enemmän täällä on sitä enemmän minua rupeaa ahdistamaan. Hajoilen vähän väliä. Aamuisin meillä on ollut ryhmä jossa käydään alkon käyttöä läpi ja turistaan siitä.. ihan ok, minä olen itse enemmänkin seuraillut muita. Päivään sisältyy myös ohjuri jossa käydään ohjaajan kanssa kaksin asioita läpi. Ahdistava tuo ohjaaja..

Ehkä minä en luovuta nyt heti tämän kanssa vaan yritän olla sen viikon edes täällä jos saisin jotain irti. Mitähän sanomista minulle tulee jos ilmoitan että haluan pois. Miettinyt että olenkohan nyt kuitenkaan oikeassa paikassa. Opetetaan ainakin hallitsemaan tilanteet joissa minun tekisi mieli vetää perseet.. en tiedä pystynkö olemaan tämän ahdistuksen kanssa. Ainakaan täällä ei ole mahdollista juoda, eikä minun ole tehnyt kylläkään mieli edes. Ehkä pääsen siitä halusta eroon. Sen tiedän ettei se mikään ratkaisu ole, muutenkin yrittää päästä eroon siitä ajatuksesta että retkahtaminen olisi viimeinen tekoni. Siitä kun luovun niin nämäkin laskevat varmaan minut helpommin pois täältä.
Eikö riitä että olin melkein 2 viikkoa osastolla ja nyt jos täällä edes viikon sinnittelee.. sitten mietiä mitä seuraavaksi. Ahdistus vain pahenee. Se tosin voi johtua raskaudesta melko paljon ja siitä että olen alkanut käsittelemään asioita.. eilen sentään sain tietää iloisia uutisia ja että lapsi olisi terve. Mikä helpotus, vaikka asiaa en hirveästi ollut miettinyt etteikö lapsi olisi terve. Halusin vain sulkea sen, asialle ei voinnut mitään joten miksikä siitä ressaisi.

Ahdistuksesta kun pääsisin eroon niin tämäkin olisi helpompaa. En tiedä mihin tässä vielä joutuu mutta yritetään katsoa eteenpäin. Minä yritän asennoitua siihen että tästä kuntoutuksesta on minulle hyötyä. Rankkoja nämä päivät ainakin on tämän masennuksen takia. Yritän olla muitten kanssa, en halua linnottautua mutta välillä on pakko.

Ehkä tämä tästä. Kaikki ne jotka ovat olleet tukenani ulkopuolisista ovat lomilla. Olisi helpompaa jos saisin purkaa heille päätäni. Mennään päivä kerrallaan ja toivotaan että tämä olokin vähän helpottaisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti