lauantai 16. toukokuuta 2015

voisiko paremmin mennä

Huoh,

Kerrankin flunssa iski.. Minä ja poika kipeenä. Onneksi tämä rupeaa jo helpottamaan toisin kuin ketutus kasvaa. Saan pyörittää taas taloutta yksin. Toinen ei hakkaa kuin jotain idiootti batlefieldiä ja vetää perseitä. Tälläkin hetkellä toinen vetelee sikeitä ja huone haisee kuin rankkitynnyri. Meni näköjään ilta pitkäksi kun yöllä poikaa syöttäessä huomasin olevani vaihteeksi yksin... Tämä ei ollut mitenkään uutta.
Eilen oli minun vika kun poika pisti metelin pystyyn kun ajattelin mennä hetkeksi nukkumaan kun oli flunssan takia jäänny yöunet vähäiseksi. Kuinka vaikeaa on tajuta että olisi lapsensa kanssa enemmän niin ei olisi tämmöistä ongelmaa. Meillä taitaa olla hieman "mammanpoika" talossa mutta minkäs minä sille voin jos toinen ei kykene tajuamaan että hänen kanssaan täytyy olla... Tänään kerrankin pyysin että kahtoisi pikku miestä hetken kun olisin käynnyt kaupassa mutta sain tylyn vastauksen "En".. Arvatkaapahan kuinka olisi tehnyt mieli haistattaa pitkät...

Monesti mietin mitä jos minäkin ottaisin ja rapäisisin ja katoisin päiväksi? Mahtaako toisesta tuntua kivalta? En usko! Perseestä moinen varsinkin kun ei ilmoiteta mitään. Miksi minun täytyy tehdä kaikki...? Aamulla sain kuulla etten ole taaskaan tehnyt aamupalaa... avuton tuo kyllä välillä on. minä en herraa passaa...
En tiedä viitsinkö enää pyytää toista katsomaan poikaa... vaikka se olisikin ollut toisen mielestä huulen heittoa minä en siitä pitänyt. Tuommosella pelleily ei ole hauskaa.


Noh onneksi tähän viikkoon kuului hyvääkin, sisko ja sen likka päätti tulla vielä meille pariksi päiväksi jämsän reissuni jälkeen. Tuli kierretteä kauppoja lasten kanssa, käyty mättämässä vähän lisää roskaruokaa. (roskan syöntihän ei kuulunut minun ruokavaliooni jämsässä ollessani). Jämsässä tuli nähtyä kavereita ja yhtä tiettyä joka on minulle kultaakin kalliinpi ystävä. Hänen kanssaan ollaan maat ja mantereet käyty läpi ja monenlaista kolhua koettu. Kyllä se vain piristää olla ihmisten kanssa tekemisissä, jos ottaisin tavoitteeksi päästä kotonakin tutustumaan ihmisiin. Muistin juuri tuon tavoite juttuni, vähän jäi taas puheeksi...
Taas on kuljettu hoitoneuvotteluissa ja siellä ne tuntuivat pitävän minua ihan pönttönä. Poikaa jälkeen jäänneenä jolla kestää herätä tilanteeseen tovi... Siinä olisi tehnyt mieli möykätä mutta pidimpä parempana pitää suuni kiinni. Onneksi poju päätti ruveta meuhkaamaan varpaillensa sen neuvottelun aikana ja toiset näkivät kerrankin toisen omissa puuhissaan ja mahottomana mölyapinana :) Taas näitä ihmisiä jotka lukevat vain kirjoista. En minä voi sanoa pojalle että nyt ollaan äänekkäänä ja ilosena kun nuo tulevat kotia... yhdessä vaiheessa heidän mielestään poika ei liikkunut tarpeeksi 4kk ikäiseksi... mitähän lie kuperkeikkoja toisen pitäisi tehdä. Päädyimme sitten fysioterapiaan ja siellä vähän ihmeteltiin miksi meidät sinne oli laitettu kun toisella oli hallussa kaikki taidot mitä sen ikäisellä kuuluukin olla ja mahdoton poika seurustelemaan oli.

En voi lyödä kuin päätä seinään. Tämä on nyt tilanne mihin olen ajautunut. Onneksi itse voin henkisesti hyvin ja olen onnellinen. Elämähän ei ole ruusuilla tanssimista mutta osaan nauttia pienistä asioista.











keskiviikko 6. toukokuuta 2015

viikkoa jämsä cityssä

Huoh,

Ei viikkokaan riitä jämsän reissulle. Tuntuu ettei mitään ole sanut aikaiseksi vaikka perjantaina lähettiin tänne. Noh ainakin on saanut viettää kummi tytön kanssa laatu aikaa. Ihan mahtava likka.
Tämän vuoden sirkus finlandiakin oli melkoisen jännä. Kyllä kavereilla on työ mutta ihmiset he osaavat viihdyttää hurjilla tempuilla. Oli jätetty turvavaljaat vähemmälle joka tietenkin teki tempuista jännempiä. Saapahan nähdä että löydetäänkö me itsemme uudestaan ensivuonna katsomosta.
Kauppoja on kierretty moneen otteeseen. Eilen siskon ja sen likan kanssa ja tänään olikin mummon kierrätys kaupoissa.
Jämsän vehkalaan piti eksyä (varmaan ainut kunnon vaatekauppa tällä seudulla mutta paras palvelu) Hinnat ei ihan ilahduta mutta harvoin sitä sinne eksyy :)
Vielä on loppu viikolle ohjelmaa ja kavereitten näkemistä pitkästä aikaa. En ole vielä päättänyt milloin ja millä sitä kotia eksyis mutta ensi viikolla siukku tuleekin meille. Kunnon lapsi täyteinen parit viikot.
Ihanaahan tämä on mutta kyllä se vähän raskasta taitaa olla. Enpähän ainakaan jumita kotona neljän seinän sisällä. Karkkia, kahvia ja  muuta vedetty naamariin oikein urakalla. Karkki lakko alkakoon kun kotia pääsen :D