Mistä ajatukset tulivat? Mihin ne menivät? Missä olinkaan kun "olin poissa olevana"? Näihin kysymyksiin voi opetella vastaamaan tunnistamalla kaksi erillistä osaa itsestäsi, "ajatteleva minä, tarkkailijaminä".
Ajatteleva minä on se osa sinua, joka ajattelee, suunnittelee, arvio, vertailee, luo uutta, kuvittelee, visualisoi, analysoi, muistaa, unelmoi ja luo fantasioita. Tutumpi nimitys tälle on MIELI.
Tarkkailija minä ei ajattele. se on osa sinua, joka on vastuussa kiinnittämään huomion ajatuksiisi, se ei voi tuottaa ajatuksiasi.
Jos ajatteleva minä tuottaa hyödytöntä sisältöä, tarkkailija minän ei tarvitse kiinnittää siihen huomiota. Tarkkailija minä voi sen sijaan pitää huomion siihä, mitä juuri sillä hetkellä teet.
Jos ajatteleva mininäsi tuottaa hyödyllistä tai sinua auttavia ajatuksia, niin tarkkailija minä voi kääntyä niitä kohti ja huomioida ne.
Tarkkailija minä kohdistaa huomion hengitykseen kun taas ajatteleva minä tarinoi omiaan taustalla. Huomaa myös, että kyseessä on hyväksynnän harjoittelu eikä kontrollin vahvistaminen. Tarkoitus ei ole yrittää vältellä ajatuksia tai päästä eroon ei-toivotuista ajatuksista, vaan tarkoitus on vain antaa niiden olla; tulla ja mennä omia aikojaan.
Minä taidan kärsiä hiukan muistin menetyksistä sähköhoidon takia, poden pahaa oloa johon lähdin hakemaan lohtua kuningas alkomahoolilta... huonoin ratkaisu sitten muutamaan vuoteen. Olisin halunnut jäädä sille tielle. Minulla on suunnaton ikävä poikaani ja koiraani. Pieni ajatuskin heistä saa silmä kulman kostumaan. Pilasin itse omat kulkulupani mutta minkäs sitä tyhmälle päälle mahtaa.. epäonnistunut itsemurha yritys takana. Minä tahdon vain ottaa syliin pikku ukkelin, enkä laske irti.
Lääkärin mukaan olen sairaslomalla 30.11.2015 asti.. enhä minä enää ole edes töissä... minulla ei ole muuta kuin poika ja pari muuta ihmistä jotka minut pitävät maan päällä.
olen HUKASSSA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti