maanantai 6. kesäkuuta 2016

Hengitän, olen ainakin elossa

Tuntuu kuin olisin painajaisunessa tai sekoamassa. Todellisuus vai harha. Kauhu ajatuksia pyörii mielessä mitä jos... Aluksi alkaa huimaamaan, korvissa soi, tuntuu kuin taju lähtisi. Kasvoja kuumottaa ja alkaa tuntumaan nipistelyä käsissä ja jaloiossa. Rintaa puristaa ja sydän takoo omiaan. En pysty kunnolla hengittämään, tuntuu kuin tukehtuisin.

Näin alkaa paniikki iskeä. Vaikkakin tämä on oman mielen tekosia. Eivät ajatukset voi satuttaa minua. Kuinka vaikea sitä on välillä muistaa kun ajatukset ottavat vallan. Helppoa se on sanoa että hengitän, olen elossa. Niin kauan kun olen elossa on toivoa.
Ota paussi, hengitä syvään voin saada itseni nykyhetkeen kiinni. Ärgh, kuinka helppoa tuo onkaan mutta sitten kun tilanne iskee, se tuntuu melkein mahdottomuudelta. Tosin sen olen oppinut että katson pidemmälle kuin ennen. Miten toimin jotta en tee vääriä päätöksiä.
Joskus ei ole mitään tehtävissä välittömästi. Siinä tapauksessa tietoinen läsnäolo ja omien tunteiden hyväksyminen ovat hyödyllisintä mitä voin tehdä.

Avautuminen tunteille ja riittävä tilan antaminen niille ei ole vahvuuksiani edellleenkään. Turha kamppailu vie energian ajatella järkevästi. Silti olen tässä, monien itkujen itkemänä, itsensä syyllistämisen jälkeen. Jotain olen oppinut mutta en aina muista että mitä.. Kauhu kuvat pyörivät mielessä. Ikävä on sydäntä raastavaa, haluaisin vain aikaa poikani kanssa. Muuta en pyytäisikään. Elämäni kiinnekohta jonka vuoksi "taistelen kuin leijona emo pentunsa puolesta".
En luovuta vaikka kuinka minut tallottaisiin maahan. Tiedän pystyväni nousemaan uudestaan ja uudestaan. Pohjalle minua ei enää saa, tiedän mitä teen välttääkseni sen.
Minulle riittää sekoilut, itku ei lopu.. Eipä se pahimmasta päästä ole, tuleepahan jollain tavalla purettua "sydäntä"... Elämä ei mene niinkuin ajattelin/toivoin mutta voin edelleen vaikuttaa siihen. En ole menettänyt vielä mitään vaikka monia asioita kadunkin ja kannan kauanaa...

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, tekemätön ei tule tehdyksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti