Nääh, enhä minä pystyny pitämään tekemisistä kiinni.. kaikki jäi alkua lyhyemmäksi. Inspistä oli mutta tekemättömyys vei voiton. Ruoka puoli laiminlyöty, liikunta pakolla koiran kanssa ja mitäpä viellä..
Tämä viikko loppu harvinaisen ketuttavaan oloon. Nukuttu 5h, herätty kolmen aikaa yöllä. Facea selaillessa vitutus nousi korkealle josta aktivoitui kaljalle lähtö. Mitä vitun väliä, mitä teen yksin ollessani kotona?...
Jollain nyt kun saisi tuon ajatuksen matalemmalle. Päivällä on kaverin kanssa kahville ohjelmassa ja illalla tulee lääkkeitten jakaja kotiin. Onneksi sain lääkkeet pois silmistäni. En pystynyt takaamaan ettenkö tekisi uudestaan yliannostusta. Haikea olo tuli kun lääkkeet haettiin kotoa, ajatuksena "apua, mitä teen seuraavaksi".
Viiltely jatkuu ja vaikenen siitä. Tänään sairaanhoitaja katsoi minua epäuskoisena kun vastasin kysymykseen etten ole toviin viillelly. Melko tuoreet arvet ihossa, eilenhän minä siihen sorruin. Suoraan sanottuna en jaksa itsetuhoisuuden mielihalua vastaan taistella. Annan sen tulla ja tapahtua..
Itkua pidätellen, herkkäpäivä. Yritän ajatella vaalean punaista norsua jotta en leviäsi tähän. Tekisi mieli riehua, huutaa, paiskoa esineitä ja hakata nyrkit verille. Tiedän ettei tuo käytös johda mihinkään hyvään. Se on pakko sanoa että olen edelleenkin tässä paskassa kaulaa myöten yksin... haluan pois, itsekästä.
Pää pointti ajatuksissa, minua tarvitaan ja minä tarvin toista. Pakko jaksaa taistella.. voisin kääntää asian pää laelleen ja hakea ekana kaupasta muutaman oluen.
Antabuksesta taas puhuttu.. tosin sanoin ettei se ole este juomiselle ja sen kanssa tekisin sen mieluusti. Ei minun kroppa voi jokaisesta ylilyönnistä selvitä.. tähän mennessä on tuuria ollut kaikissa..
Miten paljon tai miten korkealta sitä pitäisi mennä jotta pääsisin pois.. tämä on se aihe mitä pyörittelen koko ajan, varsinkin yksin ollessani eli melkin joka pvä..
Säälittävä ihminen, pelleilenkö vai vienkö asian päätökseen... vaikea valinta vaikka haluan pois mutta silti on asiota joista yritän pitää kiinni.. ehkä viellä vähän naarmutan/poltan ihteäni..
Ei voi koskaan olla varma...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti