Palikat sekaisin. Pakka meni uusiksi. Kuntoutava päättyi yks kaks, päiväpoliklinikan takia. Itse toivoin päiväpolin lähetteen perumista ja se pitikin tehdä ennen kotiuttamista osastolta. Eih, taas minua ei kuunneltu. Poli alkaa ja jatkuu ens kuuhun.. harmittaa miksi piti taas sotkea asioita, miksi asiat eivät voinneet vain palata "vanhaan tuttuun kaavaan".. Ehkä se ei olisi ollut mahdollista, en ole vielä kunnossa. Sillä ajattelen im:aa vähän väliä, sitä kuinka olisin voinnu viimeksi tehdä asian toisin tai mitä nyt tekisin. Itsekästä..
Toisaalta olisin voinnut elää harhassa "kaikki on niin kuin ennenkin, ei tässä mitään hymyilen jotta asiat olisi kunnossa". asiat heitän vitsiksi mutta sanotan pahan olon sanoiksi.
Sekopää, mitä minäkään tässä teen. Taas miettiä mitkä on asioita joiden takia elän. Niitä on paljon, pieniä ja isoja asioita. Se että minut revitään ikävästä vähän väliä hajalle, sattuu.. painajaiset palasivat, en uskalla laittaa silmiä kiinni, herään itkuun.. pienestä on kiinni milloin luovutan, tiedän riskit ja pelkään itsekkin tuota.. menneestä tiedän vain että kynnys on madaltunut tehdä itselle jotain. Viimeksi purin kädestä melkein palan irti, vedin veitsellä säären vastakkaisin viilloin auki. Sama kohtaa aukoen kuin aikasemmin..
Itse syytökset huipussaan, ehkä en ollut valmis palaamaan vanhaan arkeen, oliko se sittenkin huono vaihtoehto. Onko minusta enää elämään tai ylipäänsä mihinkään. Parempia päiviä on ollut mutta tämäkin päivä päättyi nurkkaan hammasta purren ja kasaten ajatuksia.
En minä jaksa näitä muutoksia ja todisteluja. Missä vaiheessa tämä meni näin tuskaiseksi. Miksi muuri sortui, tunteiden näyttäminen on uusi juttu, niiden piilottaminenkin tuntui kivemmalta kuin itkeä silmät päästä. Haluaisin rakentaa harhaisen todellisuuden. Sateenkaaren päässä olisi aarre tai aidan tuolla puolen olisi jotenkin vihreämpää. Tosin tuntuu että seison juoksuhiekassa, mitä enemmän yritän sitä enemmän vajoan. Voinko laskea kaikesta irti. ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti