JÄRKI EI RIITÄ
päätäs seinään lyöt
ja ne valvotut yöt…
hoet itselles: jos vielä hetken luen
osaan aamulla ranskaa, kun päälle puen
jos jaksan kesään
jouluna lepään
muistuta itseäs siitä
pelkkä järki ei riitä
täytyy myös tuntea ja puhaltaa
siihen hehkuvaan hiileen
jonka hohteessa kaikki löytää paikkansa
ja rakastua uskaltaa
seisot edessäni
avaan sydämeni
et meiltä saa liekkiä sammumaan
unohditko et kaikkia tarvitaan?
keskellä lavaa
on vielä tilaa
muistuta itseäs siitä…
vihreät valot, lissu kanerva
päätäs seinään lyöt
ja ne valvotut yöt…
hoet itselles: jos vielä hetken luen
osaan aamulla ranskaa, kun päälle puen
jos jaksan kesään
jouluna lepään
ja ne valvotut yöt…
hoet itselles: jos vielä hetken luen
osaan aamulla ranskaa, kun päälle puen
jos jaksan kesään
jouluna lepään
muistuta itseäs siitä
pelkkä järki ei riitä
täytyy myös tuntea ja puhaltaa
siihen hehkuvaan hiileen
jonka hohteessa kaikki löytää paikkansa
ja rakastua uskaltaa
pelkkä järki ei riitä
täytyy myös tuntea ja puhaltaa
siihen hehkuvaan hiileen
jonka hohteessa kaikki löytää paikkansa
ja rakastua uskaltaa
seisot edessäni
avaan sydämeni
et meiltä saa liekkiä sammumaan
unohditko et kaikkia tarvitaan?
keskellä lavaa
on vielä tilaa
avaan sydämeni
et meiltä saa liekkiä sammumaan
unohditko et kaikkia tarvitaan?
keskellä lavaa
on vielä tilaa
muistuta itseäs siitä…
vihreät valot, lissu kanerva
kuka tätä laivaa ohjaa - mopo, ville leinonen
Heräsin kosketusnäyttö kelloon
ajastin tuplana suklaaespressoon
Hyvää huomenta suoraan pohjaan
kuka tätä laivaa ohjaa
Lähdin ajamaan autoteitä
Matkalla näkyi vain abc: eitä
Kohti turkua karjaa lohjaa
Kuka tätä laivaa ohjaa
Kuka tyhjänä painuu pohjaan
Kiersin ympäri parkkipaikkaa
En olis halunnu siltoja polttaa
Sama kysymys kolmatta kertaa
kuka tätä laivaa ohjaa
Lavastetussa maailmassa apostoleja lahtaamassa
Pattitilanne naapurissa
Kuka tätä laivaa ohjaa
Joka tyhjänä painuu pohjaan
Autokannelta lemmenlaivaan hissi vei alle kuutamotaivaan
Mietin paljonko vielä on matkaa
ja kuka tätä laivaa ohjaa
kun ei huvittais hukkua pohjaan
hukkua pohjaan
Ehjä -mikko harju
todellisuus viimein aukee kun huomaan yksin jääneen taas
sain sulta viestin eilen "voitaisko vähän jutella?"
todellisuus ilman sinua on musertavan harmaata
musta valkoista kuin valokuva vanha jossa ei oo rakkautta
vaikka olet paikalla, et vastaa viestiin taaskaan
mut jonain päivänä mä olen ehjä
jonain päivänä en tarvi sua
ja jonain päivänä mä olen ehjä
jonain päivänä ilman sua
mahdollisuus mahdottomaksi voi kai muuttua itsestään
silti itsestäni virheitä taas etsin niitä tyhjästä
seinän takaa nuorenparin riidan äänet kuuluu taaas
toivon ettei niiden tarvi tätä samaa tuskaa kokea
näin eilen kuvan sinusta olit siinä toisen kanssa
mut jonain päivänä mä olen ehjä
jonain päivänä en tarvi sua
ja jonain päivänä mä olen ehjä
jonain päivänä ilman sua
ja tänä päivänä mä olen ehjä
tänä päivänä ilman sua
Taas mennään laidasta laitaan.. "älä aina ajattele ihtees, sun pitäis joskus ihtees ajatella" mitä väliä muiden kommenteilla.. Säälittävästä tapauksesta, en siedä itseäni...
Virheet pyörivät mielessä, mitä olisin voinnut tehdä toisin etten olis tälläistä tilannetta aiheuttanut.. Tiedän miksi minuun on vaikea luottaa mutta miten saan luottamusta kasvatettua jos minulle ei anneta mahdollisuutta.. Teen täysi päiväistä työtä itseni kanssa, haluan elämäni takaisin. En jaksa "katastrofi" ajattelua pyörimään repeatilla.
Taas koen että minun mielipiteelläni ei ollut merkitystä, tulin vastaan matalalla ehdotuksella jotta saisin ees hetken olla lapsen kanssa.
Hammasta purren totesin "on ihan hyvä, tilanteeseen nähden. Kunhan toinen tulisi edes vähän vastaan."
Kamala ajatuskin siitä että voin olla muutaman tunnin lapsen kanssa. Hän on kaikkeni, tyhjääkin parempi tämä. Ikävä ei laannu, repii hajalle edelleen. Minä en ole pyytänyt kuin aikaa, ottaisin toisen syliin enkä laskisi enää irti. Tuntuu että jään taas yksin tämän kanssa. Ei ketään voi pakottaa, sanottiin tänään..
Miksi minun pitää kärsiä tämän ero ahdistuksen kanssa? Miksi minun on pakko tyytyä toisten mielipiteisiin ja haluihin..
Ei minun pyyntöni ole kohtuuton.. Minulla on jatkojen kuten koulutusten jne kanssa suunnitelmia. tavoitteenani on pitää jalat maassa ja antaa kaikkeni pienelle miehen alulle jos vaan saan mahdollisuuden jatkaa sitä "elämän tehtävää".
Kaikki kaikessa, "pienin askelein" eteenpäin.
Surun kanssa on vain elettävä
En edes onnistu enää patoamaan sitä, kerran laskin "muurin"
tässä tulos, kyynel silmä kulmassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti