Alku viikko takkuili, vuokran kanssa sähläsin, sain huolimattomuudesta huomautuksen kun laitoin parkkikiekon väärään kellon aikaan. Melkein tuli itku kun näin ja turisin parkkipirkon kanssa, antoi anteeksi mokan. Näitä ihmisiä ei ole tässä maassa paljoa, myötätuntoa ja muutenkin ihania ihmisiä.
Kaikki eivät puota "paskaa" niskaan.
Ahdistus on ollut kurissa, uusi aktiivisuus ranneke, edellinen hajosi jostain kumman syystä.. nyt voin taas seurata omia tekemisiä. Tämä vuosi meneekin varmaan itsensä opiskelussa ja ensi vuodelle on uusia suunnitelmia mm. Töihin paluusta.
Ihana tunne kun asiat alkavat olla järjestyksessä, vielä kun muistan pitää itsestäni huolta. Masennuksen kierteestä on mahdollisuus päästä pois mutta helppoa se ei ole.. voisikin vain napsauttaa sormia ja asiat palaisivat ennalleen ennen kuin nupissa alkoi viirata.. itsesyytökset pyörivät paljolti mielessä mutta kaikki on pysynyt työn jälkeen ajatuksina. Saan olla ylpeä itsestäni.
Tänään alkoi uusi harrastus, kick boxing. Mahtava tunne oli melko rankkojen reenien jälkeen. Kaikenlaisissa harkoissa on oltu ajan saatossa mutta ei koskaan tuommoisessa varsinkin ekoiksi. Eikun uudelleen, tätä neljä viikkoa perusteiden parissa ja myöhemmin jatkoa ehkä tiedossa. Mahtava laji, tosiaan pitää pitää omat ajatukset kurissa ja saa vain keskittyä lajiin.
Tunti vietähti nopeasti ja sain huomata etten enää ole ihan rapa kuntoinen. Paljon on harjoiteltavaa mutta jutut alkoi luistaa kivasti ja kunto kesti. Mahtava porukka ja vetäjä. Aina valmiina niinkuin vanha partiolainen voi todeta. Jotain uutta sain omaan arkeen, jotain muutakin jota odottaa.
Pieni mies on ensi sijaisena ja äitinä en voi kyllästyä meidän yhteisiin hetkiin. En voi edes sanoin kuvailla kuinka häntä rakastan. Yksi iso hali saa silmä kulman kostumaan onnesta. Elämässä on paljon hyvääkin se vaan vaati vähän penkomista ja romahtelua. Usko itseensä ei enää ole ihan pohja lukemissa, tästä elämästä voi nauttiakkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti