Mietitäänpä mitä ilman en voisi elää, mitkä ovat ne tärkeimmät asiat joita ilman tuntuu tyhjältä, merkitsemättömältä?
Mieli sumeana en edes keksi ratkaisua aineellisesta mutta haluan vaalia niitä hetkiä muiden kanssa. Poika, ystävät ja muut jotka ovat olleet tukenani vaikka minä olin luovuttamassa. Poika, ei vanhemman kuuluisi elää ilman lapsensa läheisyyttä. Tämä on aihe joka repii minut aina hajalle..
"Mitä enemmän meiltä otetaan pois, sitä lähemmäksi tulemme itseämme". Ei ole kyse tavaroista, ihmisistä, ulkonäöstä tai ruumiinosista. Kun ihmiseltä otetaan pois jotain todella tärkeää, hän havahtuu elämän rajallisuudesta. Tämä teki minuun niin ison kolhun etten kyennyt kuin ajattelemaan itseäni ja sitä kuinka halusin kuolla tavalla tai toisella..
Kaikesta selvinneenä arvostan elämääni uudellla tavalla. "Elämälläni on merkitystä ja sillä miten sen elän". Pyrin olemaan kuuntelematta ajatusmörköäni joka mollaa vähintään kerran päivässä minut maahan. En voi aina valita ajatusteni sisältöä mutta voin valita mitä ajatuksistani kasvatan. "Jos ajatukset eivät palvele minua, annan niiden olla".
Käytin energiani siihen ett olin valmis pitämään kiinni asioista jotka olivat tulleet jo ajat sitten tiensä päähän. Tietyistä asioista luopuminen pitkän käsittelyn jälkeen antoi uuden mahdollisuuden. Väkisin yritin saada asioita pysymään kasassa ja lopulta oman elämän kustannuksella..
Elämä on riepotellut laidasta laitaan, kaikkea en olisi halunnut edes kokea mutta näistä viisaampana suunnittelen tulevaa avoimin mielin. Monen sorttista suunnitelmaa saa nähä mihin "kala nappaa" :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti