tiistai 4. lokakuuta 2016

Iloa, surua, elämää

Tarinoita sallan ja mikon matka maailman ympäri

Kerro mulle tarina 
Joka kertoo sinusta 
Sen ei tarvii olla tottakaan 
Kunhan opin sinut tuntemaan 

Sano vain kolme asiaa: 
Osaatko ratsastaa? 
Uskotko Jumalaan? 
Voitko minut pelastaa? 

En osaa sanoa 
Haluanko sun roikkuvan mukana 
Maailmalta saat luvan anoa 
Puolestani anteeksiantoa 

Saatan kertoo satuja 
Joissa oon paremmassa valossa 
Sun kantsii opetella uskomaan 
Vain mitä en suostu kertomaan 

Sanon kaksi asiaa 
Jotka voit tarkastaa: 
En usko Jumalaan 
Ja pelkään rakastaa 

En osaa sanoa 
Haluanko sun roikkuvan mukana 
Maailmalta saat luvan anoa 
Puolestani anteeksiantoa 

Vielä yksi asia vaan 
Vielä yksi asia vaan 
Oon vielä yksi asia vaan sun tarinaan 
Oon vielä yksi asia vaan sun tarinaan 

En tiedä mitä sanoa 
Mut haluan sinun roikkuvan mukana 
Maailmalta on turha anoa 
Rakkautta tai anteeksiantoa 

En tiedä mitä sanoa 
Mut haluan sinun roikkuvan mukana 
Maailmalta on turha anoa 
Rakkautta tai anteeksiantoa

Kehäraakkeja ja kuninkaita hausmylly

Villi poika viimapää
ainoo lapsi eläinlääkärin lesken
jätti opistot kesken,
kitaraks vaihtoi vasken,
tahtoi toista elämää

oli alku toukokuun
yksin rojujaan kasseihin pakkaa
paskat kaikesta nakkaa
vaihtoi lennosta akkaa
kuului kutsu jonkun muun

kutsu kohtalon
ojasta allikkoon

ei meistä oo
pitään kravattii ja kauluspaitaa
ei meillä oo
metsii peltoja ja vehmaita maita
mut vaik ois onnetar ollutkin saita
me tiedetään miten on elämän laita
on kaikki päivät pelkkää lauantaita
me ollaan ylpeesti kehäraakkeja ja kuninkaita

jokin miestä viivyttää
katsoo miettien poikansa unta
oottaa valtakunta
narrin hiippakunta
hetken viihdyttäjää

kruunut kutreillaan
rypyt kasvoillaan

ei meistä oo,

voi mitä elettyä elämää
ja läpi juhlittua yötöntä yötä
voisin vaihtaa pari seuraavaa päivää
niihin jolloin oli onnikin myötä
mut suremaan
tai katumaan
ei meitä saa kukaan

ei meistä oo

Öh, mihin tämä aika vierii... neljä viikkoa on takana kick boxig harrastuksen parissa ja jatkoa on luvassa.
Rakkaimman kanssa olen saannut viettää aikaa. Lapsi niin pieni ja viaton. En halua enää olla se "hullu äiti" joka yrittää päästä elämästään eroon keinolla millä hyvänsä. Olen oppinut paljon ja en ajattele ekana että mistään ei tule mitään. Minä näytän kuka elämääni hallitsee, ei menneisyys tai pelko tulevasta. Elän tätä päivää ja annan kaikkeni.
Tunteet on edelleenkin se arka paikka, silti asioista olen pystynyt puhumaan. Ei sillä että olisin kokenut ihme parantumisen, vaan olen oppinut hallitsemaan ja pitämään ajatukset kurissa. Ei tämä ole ruusuista mutta asiat on pysynyt pitkään hyvällä mallilla vaikka varpaille on pudonnut painoa.

"En voi aina valita ajatusten sisältöä, joten valitsen mitä ajatuksistani kasvatan"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti