Ajatus mörkö alkaa pysymään hallinnassa. Se ei vie enää hetken mielijohteesta mukanaan. Ajattelen, tarkistan totuuden rajat. Ei kaikki ole pahimmasta päästä.
Mikä ihaninta, pystyn useimmiten siitä puhumaan. Paljastamaan mielen syöverit. " rehellisyydellä estät sen ettei muille ihmisille tule ylläreitä sun taholta.."
Heh, rehellisyyteen pyrinkin. Ehkä en vastaa suoraan kysymykseen mutta en ainakaan enää valehtele siitä.
Edistystä, ihtekkin alan jo uskomaan. Melkein puoli vuotta melko tasasena menona varsinkin mitä pidemmälle viikoissa mennään.
Hölmöilyt käy mielessä mutta vain ajatuksen tasolla. Itku, se ei lopu mutta niiden asioiden kanssa voin elää. Haluan elää oli se sitten ylä tai alamäkeä. Mikään ei ole vielä ohi vaikka välillä siltä tuntuikin. Ihanien ihmisten avulla päästy tähänki saakka.
Uupumus henkisesti, sorrettu, arvostamaton, lista tuntuu loputtomalta mutta ilo, onni, toiveikas, kyllä toinenkin listan puoli saa jo paljon nimettyjä tunteita. Tunteista pölisty psykan hoitajan luonna. Tuntuu välillä ihan idiootilta noista puhua mutta sitä opetellessa. Pitkään aikaan voin sanoa että olen onnellinen vaikka silmä kulma kostuisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti