tiistai 11. lokakuuta 2016

tunteista ajatuksiin ja elämässä eteenpäin

Tässä sitä miettii mikä on oikein ja väärin. Onko tässä mitään tolkkua, henkisesti riekaileina ja epätoivoinen yritys pitää pakka koossa. Yhden psykan istunnon päätteeksi annoin pari lappua joissa kerroin erityisesti peloistani ja ahdistuksestani. Tässä välissä on muistettava että ne on vain ajatuksia. Ajatukset on tullut suurimmaksi osaksi purettua puhumalla. Tiedän haitallisen käytöksen seuraukset lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä..
Nyt on ollut pidempään psykalla aiheena tunteet. ei mikään minun lempi aiheeni ja taas kierrän ja kaarran kuin kissa kuumaa puuroa niinkuin psykan heppu tuppaa toistamaan. Viikkokortteja on monenlaista täytetty, tämä viimeisin on ollut haastavin. Pitäisi nimetä tunteita päivän aikana. En oikein tiedä kirjottaisinko varsinkaan niitä negatiivisia. Ihan vain sillä että pian joutuisin niistä ääneen puhumaan. En vieläkään onnistu pitämään itseäni kasassa, vaan silmä kulma kostuu..

Sanotaan että pitäisi laskea menneestä irti. Itsetuho on jäännyt taakse. Ajatukset eivät.
Olen pyörittänyt mielessäni monen näköistä ja yksi on ollut se että pitäisikö minun luopua siitä ajasta jolloin sain olla koko ajan lapseni kanssa. Onnellisuus ja pienen lapsen läheisyys on ollut parasta mitä minulla on ollut mutta nyt tuntuu enemmänki siltä että se viedään minulta pois. Osa-aika äiti. Sydäntä raapivaa kun haluaisin olla enemmän toisen kanssa mutta sitä ei suoda minulle. Klassiset lauseet joita kuulen "ootetaan millon leviän ja mennään pienin askelin eteenpäin." ymmärränhän minä mitä epäluuloja minä aiheutan muille. Radikaalisti sanottuna minulla on "hullun leima"... '
Mietin mitä olisin voinnut tehdä toisin, olisiko ollut parempi että olisin onnistunut (itselleni helpoin tie). Poikaa kohtaan täysin väärin. Olenhan aina äiti vaikka toinen on muualla. Ainut mitä voin tehdä on ottaa kaikki ilot ja surut lapsen kanssa yhdessä vastaan. Olla rakastava vanhempi.
Ne päivät jotka olen "yksin" eivät ole aina helppoja. Syyllisyys ja muut "ihanat negatiiviset tunteet valtaavat mielen. Aina ekana muistaa se että poika tulee taas seuraavana sovittunua päivänä. Kyllähän tähän hyviin hetkiin ja muistoihin mahtuu monta ihanaa ihmistä.

Reenit potkunyrkkeilyn parissa on ollut kiva plussa tähän sontaan. Tunti vierähtää ajattelematta omia ongelmia ja saan purkaa kaiken ketutuksen. Pitkästä aikaa asia josta nautin ja tuottaa mieli hyvää". Nyt vain odottelen että pääsenkö kelan ammatilliseen kuntouttavaan kurssiin mukaan. Minulla on tulavalle suunnitelmia on jopa suunnitelma B. Mennään pienin askelin vaikka kuinka se välillä ketuttaa... menneestä luopumisen suhteen on ongelmia ja tulee olemaankin.. se on vain fakta.

Ajatukset on vain ajatuksia. voin itse valita mitä niistä kasvatan, sen kun muistaisi muutkin kuin minä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti