Elämässä pääsee eteenpäin, uskon vaikka välillä horjuukin. Onneksi en kulje tätä tietä yksin. En tiedä mistä itseni löytäisin. Minulla on ankkuri ja kompanssi. Tiedän mitä haluan. Tulevaisuuden suunnitelmat päämääränä. Mikään ei ole mahdotonta. Jotkut vaan vaativat sen että puren huulta ja pidätän itkua ja vakuutan muille että kaikki on hyvin. Tiedän ettei minua vastoinkäynnistä kaadeta, en enää ole yksin. Asiat voisi olla huonomminkin, saan olla kiitollinen siitä mitä minulla on. Asiolle on tullut uusia merkityksiä. Äiti, sisko, tytär, ystävä olen monelle merkittävä enemmän ja vähemmän.
Kaikesta huolimatta minä olen tässä, kai silläkin on merkitystä. Olen epäonnistunut mutta niin olen myöskin onnistunut. Elämä on ollut kivikkoista, haaksirikkoja, myrskyistä. Hyviä hetkiä vastapainoksi, olen itkenyt ilosta ja surusta. Unelmat on särkyny ja niitä on rakennettu uudelleen.
Mikä siinä on cheek
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo.
Sekotin mä taas unelman ja painajaisen,
pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen.
Woo-oo-oo, ihmisen, jee-ee-ee, ihmisen,
woo-oo-oo, jeei-jee
Mikä siinä on?
Mikä siin on, et löydän itseni draaman keskeltä.
Taas unelmat särkyy, kaikki menee paskaks hetkessä.
Isken nyrkin seinäst läpi, demonit ne ei täält hävii. Mä nään punast ja se taitaa olla veri meikän käsis.
Palataan alkuun, sä koitit ottaa kii, mä juoksin taas tahallaan karkuun.
Pusuhippaleikeissä skidinä sama kaava, jalat käy niin nopee ettei mua ikinä palaa saada.
Jostain syystä hidastin, sait pidettyä kiinni, pitkäst aikaa hetken paikallaan, ihmeen hyvä fiilis.
Voisko olla totta, et mulleko joku sopiva vai? Mulla sun sydän, sulla mun kotiavain.
Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä rauhan saan. Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen.
Woo-oo-oo, ihmisen, jee-ee-ee, ihmisen, woo-oo-oo, jeei-jee
Alkuhuuma: ruusunpunaset linssit, pinkit sangat. Tai silmist vamma, sokeus ei pitkälle vissiin kanna.
Jotenki se kävi, näin sun todelliset värit, ja järki koko yhdesolemisest hävis.
Rilluttelu, toiset naiset, halusin vaihtaa pois sen kaiken. Mut yks keskustelu teki susta toisenlaisen.
Mun silmis toisen naisen, samanlaisen ku toisten naiset. Perus pinta-stadilainen ei oo mulle oikeenlainen.
Enkä pysty siihenkään, et oon yöllä pystyssä viideltä. Ylivireen, hyvin kireen, taas löytyy yks syy riidellä.
Vääntö päällä, soutaa huopaa, Matti ja Mervi, illan kysymys lentääkö kaulin vai kattila ensin?
Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
En tiedä kuka muuttui, tää ei oo sitä mistä rauhan saan. Sotkin unelman ja painajaisen, siks mä laulan taas.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen. Woo-oo-oo, ihmisen, jee-ee-ee, ihmisen, woo-oo-oo, jeei-jee
Unelma vai painajainen? Totta vai pelkkää harhaa? Tienviittoi helvettiin, hei nyt mennään harhaan.
Mut jotain tästä tarinasta oppii, siirsin sulta saadut nallet mun fanilahjaboksiin.
Mikä siinä on, että sun piti mennä muuttumaan toisenlaiseks? Mikä siinä on?
Kun hyvä nainen menee pilalle, se on pilalla aina. Kaikkee mitä on tehty, ei vaan voi villalla painaa.
Heyo, meidän aika käy vähiin, se on kohtaloo. Sekotin mä taas unelman ja painajaisen, pinnan alta löysin toisenlaisen ihmisen. Woo-oo-oo, ihmisen, jee-ee-ee, ihmisen, woo-oo-oo, jeei-jee
Yksinäisyyden haudalla pistepiste
Oon istumas huonees keskel tyhjää ilmaa,
jota muut eri tahtiin hengittää
huonees kantava kaiku mut mä oon vaan hiljaa, valmiina poistumaan
päästää historian toistumaan
mut on ajatus oikee, työnsit mut seinää vasten loit vakavan katseen ja rystyset valkosen sä tartuit mun vaatteisiin
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
haluun sanoo sen sulle ennenku ajatus katkee,
ennenku ajan hammas pois sen syövyttää
kun riistaa viissaatkin ihmiset on toiselle
moisille ei mikään riitä
ei kiitä mistään
eikä mun puheest saa selvää
kysyen silmäs katsoo
oon kai jo puhunu liikaa
vaik se mitä mä meinaan on vaan niin yksinkertaista
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
mut sen aina työnnän tuonnempaan
kun en viestii kulkemaan sulle saa
kun en tohdi yksinkertaistaa
niinkuin se kuuluis kertoo
ensin mun sydänkäyrä suoraa viivaa,
sit sä sukelsit mun kaulaliinaa
sun hengityksen kaulalla mä tunnen
yksinäisyyden haudalla
Kaija koo surulapsi
Opin että se ei tule jäädäkseen
mä en suostunut koskaan sen otteeseen
se on muisto sun äänestä kertomassa, mä en kelpaa
no hei
sinä itse teit musta tällaisen
ei, mun elämä ollutkaan sun mittainen, joo
Olen kaatunut langennut loukkoihin,
joista auennut on ovi ainut alaspäin
ja niihin mun haaveet haudattiin
sain uudet haaveet ja nousin
kauas päässyt oon
enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan, mä olla
vaan nousta korkeuksiin
Mua kasvatit siskoihin vertaillen
ne on tyttöjä äidin ja tietää sen
sinä pilkkasit estelit kun halusin vaan lentää,
tänään
mun kipukynnys on taivaan korkuinen, ja siitä
sinä ansaitset suuren kiitoksen, joo
Olen kaatunut langennut loukkoihin,
joista auennut on ovi ainut alaspäin
ja niihin mun haaveet haudattiin
sain uudet haaveet ja nousin
kauas päässyt oon
enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan, mä olla
vaan nousta korkeuksiin
Kun on alhaalla käynyt niin huipulla tuulen tuntee
se saa
sydämeen sen, yksinäisyyden, palaamaan
Olen kaatunut langennut loukkoihin
joista auennut on ovi ainut alaspäin
ja niihin mun haaveet haudattiin
sain uudet haaveet ja nousin
kauas päässyt oon
enkä sun surulapsesi tahtonut koskaan, mä olla
vaan nousta korkeuksiin
Teleks säröjä sinussa
Kun kelaat, ettet kelpaa, ettet sä voi millään koskaan onnistua, Sydämes sua piekesee, armotta ku raaka marraskuu. Kun ootat suurta käännettä, pakkohan sen joskus on tapahtuu. Kun et millään totu siihen et sua teititellään kassalla. On tapeteissa läiskiä, on meidän keskusteluista. On hellän yön jälkeen kahvikupin yli katseessas nään surua. Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa. Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa.Kun mietit kuolemaa, et onks se vain portti kohti seuraavaa, Vai onks se niin, et peli pelataan tällä puolen kokonaan. Sit tilaat shampanjaa, kun ylle pilvien me selvittiin, nousukiidosta. Kun kuuntelet sun ystävääs, joka ei sua koskaan jaksa kuunnella, Kun soitat mulle syksy yönä, seisot jalat järvessä, Sanot tuijottavas pimeää, ja se takaisin sua tuijottaa. Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa. Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa. Sussa on ne kulmat, jotka eivät koskaan hioudu, Ne säröt, jotka tekee susta täydellisen, kauniin ihmisen Ne on halkeemia taivaallaa, onnen saumoja, säröjä sinussa. Sä et ehkä itse sitä nää, mut ne säröt tulvii kirkasta elämän valoa.
Pyhimys salainen maailma
Salainen maailma salaisuudet paisuu
Mut salaist on vaan sen salaisuuden vaisuus
Mun tulevaisuus ei oo sitä miten mä sen nään
Potentiaali riittää selkeesti vähempään Siit lähetään mihin päädytään
Ehdotan et tähän paikalleen jäädytään Ehkä sillon oisin hetken paikallaan
Mun aika on palaneena savuna taivaalla Mä yritän tehä samaan aikaan kaikkee
Ku yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
Mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
En voi sitä saada mutten haluu mitään muuta
Mä oon supliikkipoika kerron tarinoita Mutten tee mitään kunnolla
Kaikkeni koitan mut ei se auta
Ku uskon omat jututki puhtaal omaltunnolla
Täl levyl puhun totta pelkästään
Mut tää laulu on rehellisin kaikist
En ota edes reppuu selkäänkään Ilman että muokkaisin sen päässäni lainiks
Täl hetkel makaan nurtsilla selvänä Unelma on saada aikaan kaks versee
Ku lauluissa mä oon lentäjä en pelkää
Ja haaveet asuu siel eikä mieli oo niin selkee
Luulin et kirjotan vaik junas radan kolinaa Mut toivo katos matkal kuka mä oon sitä omimaan
Mä toivoin et must ois hyötyy
Mut hyökyvät aallot sai sen toiveen syötyy Vaan tekemäl tätä mä joudun myöntyyn
Et kuka hyvänsä voi tulla lyömään lyötyy Mut lyökää kai mä kestän sen hengissä Oon yksin mun kengis eri persoonat jengissä
Moni matkustaa ulkomaille mä pakenen Mä en rakenna vaan rikon perusrakenteen Jatkuvasti loukkaan omii rajojani Periaatteet paskaks kuhan saan aikaan sanojani
Kirjotin tän kiinassa espanjassa hollannissa Meksikossa irlannissa ja intiassa
Mut oikeesti vaan viinassa ja jossain paskas
Mut siitä puhuminen ei oo viisasta
Tajusin et koko ajan kuljen unissani Peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
Mut en voi tehä tälle yhtään mitään
En ennenku tunnen oireet munissani
Mä oon miettiny mistä tää johtuu
Mis on kohtuus halun takas kohtuun Miten joukkueurheilija joutuu yksilölajiin Mä kaipaan parisoutuu
Ennen kulkuri poimi kukat ei poimi enää Tuntuu ettei mun kiintymysvietti toimi enää
En osaa olla avoin niinku normaalit
Mä en kuule huutoo tuu kuiskaan se korvaani
Sen mä ymmärrän mut ei se piristä
Mä en jaksa edes silmiä siristää
Ei oo apuu edes vireeni kiristää
Meil vekkari on ainoo joka tykkää piristä Mä tykkään vaan mennä nukkumaan
Auta tätä joustinpatjaan hukkuvaa Pelastusrenkaaseen sormenpaksuseen Laitan mun panoksen lyön vetoon koko lapsuuden
En osaa kaivaa tätä syvemmälle
Tässä se oli uus salatut elämämme
Mun salainen maailma riimien muodossa Tätä se on luonnossa lauletaan kuorossa
Katri Ylander - En koskaan Lyrics
Kadulla hiuksiini sataa lunta
taivaalla tähdet näkee susta unta
tunnen sen, mulla on sun luokses ikävä
en tahdo eksyä
Satutin sua liian monta kertaa
tiedän sen, kuulen itkun hiljaisen
huomaan mulla ei oo mitään ilman sua
tahdon takaisin sun luo
En enää koskaan päästäis sua pois
en enää koskaan lähtis luotas pois
niin heikko oon ilman sua
niin koditon mä ilman sua
en koskaan päästäis sua pois
Illalla yksin en saa unta
ikkunaan sade itkee suruaan
lupaan sen, sydäntäni tänään kuuntelen
se kertoo mulle sen
En enää koskaan päästäis sua pois
en enää koskaan lähtis luotas pois
niin heikko oon ilman sua
niin koditon mä ilman sua
en koskaan päästäis sua pois
Niin lähelle mä pääsin sua
kiinni syliisi
palelen sua etsien
En enää koskaan päästäis sua pois
en enää koskaan lähtis luotas pois
niin heikko oon ilman sua
niin koditon mä ilman sua
en koskaan päästäis sua pois
