sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Noidankehää ja kaaosta

Kaaoksen keskellä 

Irina

En tuntenut eilen sinua
Nyt mielessä oot ja olemassa
En edes uneksinut että vielä voisin
Näin tuntea mut samalla mua pelottaa Että mä hukun kuitenkin
Miks aina epäilen ja pelkään?
Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan
Ovia sulkemaan
En kestä ajatusta kivusta
Enkä ketään tahtois kaivata
Eilen kaikki oli selkeetä ja helppoo
Asioilla oli paikat ja järjestys
Nyt kaaoksen keskellä seison
Miks aina epäilen ja pelkään?
Kunpa voisin sen paremmin ymmärtää
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan Aamukahvin hiljaisuudessa juomaan
Ovia sulkemaan
Ajatusta se karkaa
Ei uni tuu
Nälkä mitä se on
Aika hidastuu
Mä hengitän
Sisään ulos rauhoitun
Monimutkaisen voi yksinkertaistaa Rutiinit luojan kiitos ne pelastaa
Mä hengitän mut ajatus harhautuu Järjessä roikun vielä kiinni
Pelkään miten käy jos päästän irti
Mä olen tottunut, oppinut yksin olemaan Tunteilta tilaa koittanut kutistaa
Nyt en mitään hallitsekaan

Tunteita joista tulee pelkoja. Peloista tulee ajatuksia. Ajatuksista tunteita. Tässä on oma noidankehäni.
"Puhu se helpottaa, haluat kuitenkin kertoa". Totta tuokin mutta miten kerrot kun ei löydä sanoja. Syyllisyys, häpeä, epätoivo, itseinho, suru, katkeruus.. negatiivisia tunteita en osaa tuoda esille. Elämässäni on jotain mitä haluan, jotain mikä saa sen tuntuvan arvokkaalta. Positiiviset tunteet on voimavarani. Muuta ei oikein ole. Teen ja teen mutta en itseni vuoksi, tämä ajatus ei muutu vaikka yritän.
Mietin mitä haluan, se päättyy ajatukseen "millään mitä teen tai sanon ei ole merkitystä, ei minun haluillani ole ollut merkitystä" tästä seuraa pettymyksiä joista syytän itseäni. Voin pitää vain kiinni siitä että olen tässä nyt ja jatkossa. Kävi miten kävi minä yritän tehdä parhaani vaikka polttaen kynttilää molemmista päistä. Pitää mielessä mihin ja kuka minua tarvitaan.
Se että sairastuin mielenterveys ongelmiin, ei kaada minua. Voin vaan valita toisin tekojani, yrittää muuttaa ne sanoiksi.

1 kommentti:

  1. Minna, kaikella on aikansa ja aika on se mikä parantaa. Pian huomaat, että et ole yksin maailmassa, meitä on monta ja me tuemme sinua, jos emme me, tulee aina tiellesi kulkiessasi elämän polkua joku, joka tukee ja jatkaa matkaasi kanssasi.

    Mielenterveys on ongelma, jota ei päälle päin näe, ei välttämättä siis. olen sen itsekkin huomannut ja kokenut ainakin kolmen ihmisen kohdalla, siksi se ei minua ainakaan hetkauta mihinkään suuntaan. Olen itsekkin syyllistänyt itseäni lähimmän ihmisen tekosista ja syytöksistä minua kohtaan, mutta onneksi viimein tajusin, en ole syyllinen siihen mistä syyllistetään. Sain mieleltäni olla rauhassa hetken, kunnes tuli toinen lähin ihminen ja alkoi syyllistää minua, johon en myöskään ollut syyllinen. Se otti jo kovemmalle, sitten tuli kuin salaman iskusta toipumisvaihe. Tajusin itkiessäni katkeruutta ja masennusta, etten ollut syyllinen tähänkään tapahtumaan.

    "Pitkään mietin ja surin, katkeruuttani purin, mutta kun katsoin pikkulintua oksalla, huomasin, en ole yksin, meitä on monta täällä maailmassa."

    Pää ja mieli on kummallinen yhdistelmä. Tunsin monesti kuin ampiaisia olisi ollut koko pää täynnä, paniikkia, paniikkia, hosumista ja hätäilyä. Ahdisti kun menin väkijoukkoon tai joku tuijotti minua. En tajunnut ennen mitään ennen kuin menetin yhden tapahtuman vuoksi täysin hallinnan. Soitin apua, otin ajan sairaanhoitajalle, mutta se aika olisi ollut vain puheluaika ja sitten, en tajunnut mikä tuli, kaikki tasaantui.

    Jälkeen päin kun ajattelin, tajusin että kaiken aikaa ajattelin ja padoin päähäni, mieleeni kaiken, syyllistin itseäni, vaikken ollut edes syyllinen tapahtumiin. Yht äkkiä kaikki palat alkoivat loksahdella paikoilleen, tajusin kaiken kuin ne olisivat kirjoitettu ilmaan eteeni.

    Järki sanoi: "Älä hätäile, älä panikoi"
    Sydän sanoi: "Pidä kiirettä, älä hukkaa ja menetä rakkaintasi!"

    Nyt on hyvä olla ja kun suruun ja murheeseen ei ole pilleriä keksitty, taivallan omaa polkuani ja tuen niitä, jotka kokevat samoin.

    Nimimerkillä: Melkein kuin taivaanlintu, yhtä vapaa

    VastaaPoista