lauantai 24. helmikuuta 2018

Jumissa omassa nupissa


Taas klassinen sana "pitäisi"tulee esille kun ajatus lähtee irti päästämiseen ja eteinpäin jatkamiseen. Tiedostan itsekkin että olen aivan jumissa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tosin tällä hetkellä minulla ei ole resursseja edes miettiä varsinkin lääkkeettömiä keinoja. Ahdistaa ja levottomuus iskee, kokeillut useammin "vanhoja" keinoja. Lähe ulos, tee jotain "mielekästä" mutta näistä ei ole hirmuisesti ollut tässä apua kun en pysty edes rauhoittumaan. Kaikki voimat menee siihen että pysyisin edes kasassa, eikä "muurini" murru. En uskalla, en tiedä uskallanko vieläkään ottaa vastaan sitä mitä siitä seuraa. Moni totee et itku auttaa mutta pelkään että se vie lopunkin pohjan. onneksi vielä löytyy ihmisiä jotka jaksavat tukea vaikka minä yritän päästä ihmisistä eroon.
Nyt pitäisi yrittää päästä jaloilleen. En tiedä mitä haluan enää, onko millään kuitenkaan merkitystä. Pitäisi luottaa itseensä, rakentaa uusi minä suhde. 
Ainut mistä voin nyt aloittaa on saada alko ongelma takaisin kuriin, sen myötä saada toimintakyky takaisin. Omat haaveet ja unelmat on tuottanut vain tuskaa, löytyykö niihin vielä jotain jolla elämän ilon saisi palautettua??

Merkkejä siitä että on jumissa löytyy oman pään sisältä.

Ajatus harhailee enemmän muistoissa kuin nykyhetkessä.
Huomaan olevani mestari vellomaan menneessä. varsinkin niissä negatiivisissa tapahtumissa ja tunteissa. Huomaan välillä ohjaavani ajatukset niihin inhottavimpiin ajatuksiin. Jotta muistan sen mikä "särki" sydämmen. Toisaalta tästä muistan sen kuinka ikävä tuo esille sen kuinka jostain voi välittää. Menneessä on paljon perseelleen menneitä tapahtumia joista on helppo syyttää itseään. Lietsoa itse inhoa.

Tilanne aiheuttaa enemmän kipua kuin iloa
Tämän hetkinen tilanteeni ei aiheuta kuin surua. Ilon aiheet ovat vähissä. Jumitan neljän seinän sisällä suljetulla osastolla. Tosin kerrankin vapaa ehtoisesssa "hoidossa". Ovien ulkopuolella koen kaiken paskan kaatuvan niskaan, olen yksin siellä itseni kanssa. En kykene olemaan itseni kanssa, yritinpä tehdä mitä tahansa, löydän itseni hetken päästä alkosta. En voi kuin todeta että surun määrä on liian suuri käsiteltäväksi.

Odotat, toivot ja anot, että ihminen, paikka tai tilanne muuttuisi
Tämä ajoi minut taas burn outin partaalle. Luulin tehneeni kaiken "oikein" jotta asiat olisivat muuttuneet. Tästä seurasi pinttynyt ajatus, että sama se mitä teen en pääse haluamaani ja asiat muuttuisivat. Itseäni muutin ja uhrasin itseni toiselle. Luovutin lopulta.

Omahyväisyys, tylsistynyt ja harmistunut
Loppujen lopuksi ajattelen vain itseäni. En ajattele omieni tekojen vaikutusta muihin. Yritin hakea "äksöniä" niin huonoilla ja hyvilläkin tekemisillä. Adrealiini ei enää virtaa samalla tavalla kuin ennen. Nykyään olen harmissani että joudun oikeasti kohtaamaan elämän ongelmineen. Olisin halunnut vain kuolla. Päästä helpolla mutta aina matkassa on kulkenu "enkeli". Kaippa se on oikeasti "ryhdistäydyttävä"

Kuvio ei muutu, vaikka yritin korjata sitä
Taas se klassikko YRITTÄÄ sana tulee esille. En ehkä tehnyt kaikkeani mutta niin paljon ettei minulla ole enää "yksin" resursseja. Ajatus siitä että kyllä elämä hymyilee" ei ole toiminut aikoihin. Kaiken näköstä kokeillu, harrastuksia lisäämällä, ottamalla omaa aikaa mm kirjan ja kahvi kupin parissa. Toimihan minun yrittäminen pääsin paljon elämssä eteenpäin, sain kokea paljonkin elämän iloa mutta kuviot eivät muuttuneet. Ajatus pysyy samana. Kuolema.

Tuntuu, että kukaan ei kunniota eikä kuuntele. Tunnen oloni yksinäiseksi.
Olen enneminkin oppinut aikoinaan ettei puhuminen ole vaihtoehto. Se tuo TUNTEET pintaan. niitä en osaa käsitellä. Toisaalta olen yrittänyt muuriani murtaa. Kyllä sanoilla on merkitystä mutta minunkin tilanteessani olen vain saannut kuulla "ota ihtees niskasta kii, olet liian ankara itsellesi, puheesi saa mutki surulliseks, ei mekään enää tiedetä miten sua voisi auttaa.." Viimesimmän kommentin kohdalla tuli ajatus siitä että olisikin "sydän suruihin" jotain mikä voisi auttaa. Siihen ei oikein ulkopuolinen pysty, toisaalta en minäkään. Ajauduin yksinäiseksi jo useampi vuosi sitten. Mikään ei oikein sitä tyhjiöö täytä. 

Tilanne estää minua muuttumasta ja olemasta oma itseni
Tässä astuu addiktio kuvaan. Alkoholiriippuvuus.

Jäin odottamaan ja toivomaan, että asiat kääntyisivät parempaan päin.
Luulin, että niin olisi ajan kanssa käynnyt. miten paljon se vaatiikaan aikaa.. En tiedä menetin uskon sen suhteen.. Vuosi, kaksi vaan vierähti eteenpäin ja tietyt asiat eivät vaan kääntyneet parempaan..

Itken enemmän kuin nauran ja rakastan

Tunsin itseni uupuneeksi emotionaalisesti, henkisesti ja fyysisesti
Elämältä katosi merkitys ajan saatossa..

Olen menettänyt intohimoni ja hilpeyteni
Intohimo mm kokkailun ja piirtämisen suhteen vain katosi. Ennen saatoin käyttää näihin tunteja, nyt on vain kesken eräisiä töitä ja ruoka jää ennemmin syömättä. Ei vain löydy sitä kipinää enää.. Hilpeys tulee roolin myötä. Enää on harvoja hetkiä joissa tunnen aidosti onnea ja iloa. Nauran aidosti sydämmen pohjasta.

Ydinuskomukseni ja arvoni muuttuivat ja uhrasin sen, mitä oikeasti olen.
Tuppaan puhumaan imperfektissä, onko minulla enää mitään mihin uskon? En tiedä kaikki on vain yhtä "usvaa".

En pidä enää hauskaa

Pelkään, että tämä on parasta, mitä tulen saamaan.
Tämän myötä tyydyin vähään, luovuin omista unelmista. En Ajattele enää että minullakin olisi jotain arvoa...


PIILOTTAAKSENI KIVUN, PAKONTAN ITSENI HYMYILEMÄÄN

Tunnen sisimmässäni, että pidän kiinni sellaisesta, josta tulisi päästää irti

Uskoin parempaan elämään

lauantai 17. helmikuuta 2018

Laitoskiertolainen

Sulla on elämä edessä, olet nuori, kaikille sattuu kompastuksia.. niinhän se menee mutta kuinka paljon sitä on kärsittävä jotta ihmisestä saa taas elämisen haluisen. 


"Touhuat impulsiivisesti, mitä tämä vuosi on sinulle antanu? Ei se varmaankaan ole ollut oikein elämisen arvoista"
Miettisit mikä teki sut joskus iloiseksi tai onnelliseksi? Tekisit vaikka ajatuskarttaa, noh justhan tuolla katkolla semmosta väsäsin. Khyllä siihen paljon asioita saa mutta ei se sitä menetettyä takaisin tuo. Ehkä pitäisi yrittää ajatella eteenpäin, suhtautua tähän päivään, ei menneeseen tao tulevaan. Ne tuo tullessaan mitä tuo, omilla valinnoillani oman tulevan rakennan. Miten enää voi positiivisesti ajatella kuin takana on sydäntä särkevää tuskaa. Saan paljon uusia ilon aiheita, usko nyt hyvä ihminen itseesi. Moni muukin uskoo mun selviävän kuhan saan juomisen kuriin. Toisaalta kelaan että haluanko, haluanko elää itsesyytöksissä ja elää tuuri juoppona ja odottaa ettei joku kerta olekkaan ketään pelastamassa.
Ollien sanat osu ja uppos. Toisaalta nyt on tauon paikka, juominen jää tauolle ja uusi yritys mennä sossuun kartoittamaan jatkokuntoutus mahdollisuutta juomisen suhteen. Toisaalta jostain saa edes pienen toivon kipinän tulevan suhteen. Taas kökötän neljän seinän sisällä impulsiivisuuteni vuoksi. Tosin jäin vapaa ehtoisesti, nyt on ehkä oikeasti hetki ajatella mitä sitä elämältään voisi haluta. Kauhulla odotan seuraavaa sossun tapaamista kun viime viikkoinen kaatuikin tyypilisesti siihe että lähdin katkolta suoraan alkoon. 
Kaverini on ollut kultainen mutta olen kyllä jo liikaa toisen elämää sotkenut omilla touhuilani. Toinen on lähtenyt ideoihini mukaan huonolla seurauksella. Seuraava etappi olisi laittaa kuvaa käteen meidän päättäväisyydestä. Jotain tämän tyyppistä


Sä et oo sä 

Ollie
En pysty enää lukemaan sun ajatuksia mut jos pystyisin, en tiedä haluisinko. Kai lopult oltais päästy yli vaikeuksista, mut en pakoon päässy näitä fiiliksii. Mä toivon et sä siel yksin pärjäät, mut mun on pakko sut unohtaa. Aika kultaiseksi muistot värjää, mut meitä hiljaa pois kuluttaa.
Sä et oo sä, vaikka oot edelleen kaunis. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. Jos päästät irti, oon valmis. Me haaveiltiin et eletään unelmaa, nyt tehdään se muiden kaa.
Kaikki kääntyy vielä paremmin, oon vaa niin väsyny just noihin sanoihin ,mut jos uuden haluu rakentaa niin tiedän et välil kaiken täytyy romahtaa. Mä toivon et sä siel yksin pärjäät, mut mun on pakko sut unohtaa.

Sä et oo sä, vaikka oot edelleen kaunis. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. Jos päästät irti, oon valmis. Me haaveiltiin et eletään unelmaa, nyt tehdään se muiden kaa. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. oot edelleen yhtä kaunis mut maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. nyt päästä irti oon valmis. Me haaveiltiin et eletään unelmaa nyt tehdään se muidenkaa.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Katkon paikka

Mielenterveys ongelmat ja alkoholi, ei sovi yhteen..
Ei voi sanoa kun voi paska. Selvinpäin asiat pysy käsissä mutta päissään, ei.
Yritän ja yritin mutta ei enää jaksanut. Mistä kaikki alkoi?

Tein pirummoisen työn sen jälkeen kun tuli ero ja muutin erilleni. Ajattelin että jään lapsen lähelle asumaan, tarkoituksena nähdä toista enemmän ja olla se tasavertainen vanhempi. Äitinä en epäonnistunut, mikään ei ole ihan empaattinen kuin lapsen suusta ÄITI, ja hali päälle. Siitä tiedän että olen lapselleni ykkönen. Se hymy ja ilo jonka sain tavatessamme,on ollut minun voima vara.
En kuitenkaan saanut tavata lastani haluamalla tavalla. Koskaan ei päästy yhteisymmärrykseen, tyydyin siihen vähään. Tosin lapseni läsnäollessa annoin hänelle kaiken huomion. Ketään en ole rakastanut niin paljon kuin häntä.
Kävin kaiken maan työttömien pisteet ja päivätoiminnat läpi. Kelan kautta kuntoutuskurssille josta sain nykyisen työpaikkani. Työ oli minun arkeni peruspilari, se piti rutiinit kasassa.

Kaikesta huolimatta minut revittiin palasiksi. Tämä vuosi alkoi itsemurha yrityksellä, luulin pääseväni tuskastani eroon. Jätin jälkeeni lapun, olen yrittänyt polttaa sillat takaani jotta kukaan ei olisi kaivannut minua. Yritin pitää matalaa profiilia mut silti jotkut kaikesta huolimatta välittivät. Sen seurauksena minut löydettiin ja toimitettiin hoitoon. Psykiatrista hoitoa olen melko monesti vastustanut ja päätynyt M1 ja M2 lähetteillä hoitoon.
Kuukausi osastolla, kaksi kertaa karkasi kaljalle. Virkavallan toimittamaan päädyin takaisin. Kuukauden jälkeen pääsin kotiin ja ajattelin palaavani takaisin töihin. Parin päivän päästä olinkin taas kalja laatikon kanssa liikenteessä, viinakauppaankin eksyi melkein 5 vuoden tauon jälkeen. Laineet juomat ei enää riittäneet. Taas virkavallan viemänä päivystykseen lepareihin ja psykiatriselle. Pään selvittyä pääsin kotiin ja ajattelin että hän koiran kotia ja palaisin takaisin töihin. Taas hetken päästä olin kalja kädessä.. töihin meno ei onnistunutkaan..
Päihdepäivystykseen, siitä takaisin psykiatriselle. Siellä yön yli ja aamulla olikin järkätty katkopaikka. Nyt ensimmäisen kerran elämässäni olen katkolla. Ens viikolla lähdetään suunnittelemaan jatkohoitoa. Minun toiveeni on päästä kuntoutukseen jossa hoidetaan niin mielenterveys ongelmia että päihde.

En minä ole hirviö.. tämä vuosi alkoi huonosti.. kännissä tuli hankittua pahoinpitely syyte potkaistuani ambulanssi kuskia päähän, toisella kerralla olin riehunu ambulanssissa ja rikkonut heidän omaisuuttaan. Kaksi kertaa parin viikon aikana olen pistänyt oman huushollin sekaisin ja hajottanut huonekaluja ja astioita. Naapuritkin ovat minun yksin pidetyistä bileistä poliisille asti, on varmaankin varoitusta tulossa isännöitsijältä.. yrittänyt juoda itsensä siihen kuntoon että sammuksiin tielle ja joku ajaisi ylitseni. Tänään kävi kävely lenkillä mielessä että hyppään tuosta sillalta.. en tiedä enää mitä minun pitäisi tehdä..
Tähän on tultava loppu, kykenin aikaisemminkin pääsemään irti Alkosta ja sain elämäni järjestykseen... Olen tavannut osasto reissuilla on kaksi ihanaa hoitajaa joilla oli sydän paikallaan ja halusivatte auttaa. Toinen olisi auttanut minua lapseni suhteen. Mutta minä en halunnut ottaa alkuun yhteyttä eksääni. Omat idiootit ajatukset toista kohtaan, etteikö olisi antanut minun edes nähdä lastamme..
Toinen työntekijä järkkäsi minut katkolle jonne suostuin vapaaehtoisesti lähtemään. En ole "juoppo" tai "narkkari". Minulla on vain suunta hukassa..
Nyt alkaa uusi matka elämässä,helppoa siitä ei tule. Vanhat ja uudet ystävät tukevat, tarvitsen vain vielä ulkopuolista apua enemmän. En jaksa enää yksin yrittää..

Ensi viikolla selviää lisää..