lauantai 17. helmikuuta 2018

Laitoskiertolainen

Sulla on elämä edessä, olet nuori, kaikille sattuu kompastuksia.. niinhän se menee mutta kuinka paljon sitä on kärsittävä jotta ihmisestä saa taas elämisen haluisen. 


"Touhuat impulsiivisesti, mitä tämä vuosi on sinulle antanu? Ei se varmaankaan ole ollut oikein elämisen arvoista"
Miettisit mikä teki sut joskus iloiseksi tai onnelliseksi? Tekisit vaikka ajatuskarttaa, noh justhan tuolla katkolla semmosta väsäsin. Khyllä siihen paljon asioita saa mutta ei se sitä menetettyä takaisin tuo. Ehkä pitäisi yrittää ajatella eteenpäin, suhtautua tähän päivään, ei menneeseen tao tulevaan. Ne tuo tullessaan mitä tuo, omilla valinnoillani oman tulevan rakennan. Miten enää voi positiivisesti ajatella kuin takana on sydäntä särkevää tuskaa. Saan paljon uusia ilon aiheita, usko nyt hyvä ihminen itseesi. Moni muukin uskoo mun selviävän kuhan saan juomisen kuriin. Toisaalta kelaan että haluanko, haluanko elää itsesyytöksissä ja elää tuuri juoppona ja odottaa ettei joku kerta olekkaan ketään pelastamassa.
Ollien sanat osu ja uppos. Toisaalta nyt on tauon paikka, juominen jää tauolle ja uusi yritys mennä sossuun kartoittamaan jatkokuntoutus mahdollisuutta juomisen suhteen. Toisaalta jostain saa edes pienen toivon kipinän tulevan suhteen. Taas kökötän neljän seinän sisällä impulsiivisuuteni vuoksi. Tosin jäin vapaa ehtoisesti, nyt on ehkä oikeasti hetki ajatella mitä sitä elämältään voisi haluta. Kauhulla odotan seuraavaa sossun tapaamista kun viime viikkoinen kaatuikin tyypilisesti siihe että lähdin katkolta suoraan alkoon. 
Kaverini on ollut kultainen mutta olen kyllä jo liikaa toisen elämää sotkenut omilla touhuilani. Toinen on lähtenyt ideoihini mukaan huonolla seurauksella. Seuraava etappi olisi laittaa kuvaa käteen meidän päättäväisyydestä. Jotain tämän tyyppistä


Sä et oo sä 

Ollie
En pysty enää lukemaan sun ajatuksia mut jos pystyisin, en tiedä haluisinko. Kai lopult oltais päästy yli vaikeuksista, mut en pakoon päässy näitä fiiliksii. Mä toivon et sä siel yksin pärjäät, mut mun on pakko sut unohtaa. Aika kultaiseksi muistot värjää, mut meitä hiljaa pois kuluttaa.
Sä et oo sä, vaikka oot edelleen kaunis. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. Jos päästät irti, oon valmis. Me haaveiltiin et eletään unelmaa, nyt tehdään se muiden kaa.
Kaikki kääntyy vielä paremmin, oon vaa niin väsyny just noihin sanoihin ,mut jos uuden haluu rakentaa niin tiedän et välil kaiken täytyy romahtaa. Mä toivon et sä siel yksin pärjäät, mut mun on pakko sut unohtaa.

Sä et oo sä, vaikka oot edelleen kaunis. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. Jos päästät irti, oon valmis. Me haaveiltiin et eletään unelmaa, nyt tehdään se muiden kaa. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. Maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. oot edelleen yhtä kaunis mut maailma muuttuu ja me sen mukana.
Sä et oo sä. nyt päästä irti oon valmis. Me haaveiltiin et eletään unelmaa nyt tehdään se muidenkaa.

1 kommentti:

  1. Tärkeästä aiheesta kirjoitat. Pysäytti. 👍

    -Maria mariakosonen.blogspot.fi/

    VastaaPoista