Elän yksin mutten itselleni

Viime vuoden urakan jälkeen en siltikään tiedä mitä elämältä haluaisin. Vaikeina päivinä toivoisin etten edes olisi tässä. Pienistä asiosta en osaa edes nauttia silloin. Kadun tekemisiäni, vaikkakin menneeseen en voi vaikuttaa. Miksi siis rypeän siinä? Osaisin vain päästää irti ja kokeilla jotain uutta. Ajattelen paljon mutta mitään en juurikaan tee asioiden eteen. Sekin on saanut juurensa menneestä. Tässä asiassa pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asialle jotain ennen kuin keksin tekosyyn olla tekemättä. Terapiatehtaalla ollessani kiinnitettiin huomiota siihen että sana varastooni kuului "pitäisi ja täytyisi". Eihän näillä sanoilla saada mitään aikaiseksi.
"Avaa se suu senkin pönttö" mitään ei tapahdu jos en saa sanotuksi asioita jotka minua vaivaavat. "tee äläkkä vain haaveile" miten vaikeaakaan voi olla tuo.

Mitä minäkin odotan, läprään luuria tunnista toiseen, tuijotan tyhjyyteen ja teen joka päivä asiat samalla kaavalla. Välillä mietin että tätäkö elämäni on? Eniten olen yksin itseni kanssa kun ovesta astuessani ulos voisin olla muiden kanssa. Kiinnostaisi lähteä ulos mutta sitten tuleekin kysymys vastaan mitä minä siellä.. Olen vain neljän seinän sisällä palloileva törppö joka sättii itseään ja moittii kun ei saa mitään aikaiseksi. Joskus yksinään on ihana olla mutta tämä on mennyt jo liiallisuuksiin. En tiedä mitä minäkin odotan.. Viikot vierivät ja minä junnaan paikallani. Kohta saan taas huomata että yksi vuosi vierähti ohitse. Jotain järjellistä pitäisi kehittää ettei tulisi täysin tuijoteltua seinille. Tosin minun karvaturri ja poika pitävät huolen etten jämähdä sohvan nurkkaan täysin. Molemmat kaipaavat minun huomioni.

Laiminlyön itseni, ajattelen ettei tekemisilläni ja ajatuksilla ole väliä. "En osannut kuin juoda nupin täyteen", tosin ei sekään kannattanut kenenkään kannalta.
Minä olin laiska enkä jaksanut miettiä koulun jälkeen oman ammatin töitä vaan jäin mopin varteen. Se oli helppoa koska alotin hommat jo koulussa ollessani. Sekin työ meni överiksi. Asiat tuppaavat menemään pieleen mitä yritänkin. Melkein tuli oltua vuosi sairaslomalla ja siihen päälle äitiysloma. En tiedä osaanko enään palata "arkeen"? Asiat pitäisi tehdä kohtuudella. (taas huomaan kylväväni tuota "pitäisi" sanaa) Uskomatonta miten sekin on juuttunut sana valikoimaan.

 Kysyn itseltäni: Millaiseen elämään olisin tyytyväinen kuolinvuoteellani? Olenko elänyt sellaisen elämän kuin itse halusin vai sellaisen, millaisen muut halusivat minun elävän?
Minun on haastettava itseäni, vietävä ajatukset tekemisen tasolle. Kokeiltava jotain uutta ehkä joihinkin vanhoihin juttuihin voisin herättää mielenkiintoni. Lyödä itselleni tavotteita. Harmi että tuo tavoite juttu jäi vähän jäihin terapiatehtaan jälkeen. Siellä meillä oli viikon purussa aina yksi tavoite joka tehtiin viikon aikana. Aloitettava tämä pohdinta mitä minä haluan elämääni kuuluvan ja mitä en. Karsia huonot jutut pois jotka vievät energiani. Suunnittelen viikkoni ohjelman ja extempore jutut saavat kuulua mukaan. Ei eletä vain hetki kerrallaan ja odotellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sanontani "sen aika näyttää" saa jäädä pois. Viime vuos mentiin sillä ja mikä olikaan tulos. Ei ainakaan mitään hyödyllistä. Voin vain olla itselleni armollinen. Mielihalut juomista ja viiltelyä kohtaan olen saannut pidettyä kurissa mutta voisin kehittää muita tapoja kokea mielihyvän.

Asetan itselleni tavoitteen ensi viikolle. Katsotaan mitä saan aikaiseksi, nyt asiat tekemisen tasolle.'


20 merkkiä siitä, että on aika toimia ja päästää irti:
1. Ajatuksesi harhailevat enemmän muistoissa kuin nykyhetkessä.
2. Tilanne aiheuttaa enemmän kipua kuin iloa.
3. Odotat, toivot ja anot, että ihminen, paikka tai tilanne muuttuisi.
4. Olet omahyväinen, tylsistynyt ja harmistunut.
5. Kuvio ei muutu, vaikka yrität korjata sitä.
6. Sinusta tuntuu, että kukaan ei kunnioita eikä kuuntele sinua. Tunnet olosi yksinäiseksi.
7. Tilanne estää sinua muuttumasta ja olemasta oma itsesi.
8. Jäät odottamaan ja toivomaan, että asiat kääntyisivät parempaan päin.
9. Itket enemmän kuin naurat ja rakastat.
10. Tunnet itsesi uupuneeksi emotionaalisesti, henkisesti ja fyysisesti.
11. Olet menettänyt intohimosi ja hilpeytesi.
12. Ydin uskomuksesi ja arvosi ovat muuttuneet ja uhraat sen, mitä oikeasti olet.
13. Et pidä enää hauskaa.
14. Pelkäät, että tämä on parasta, mitä tulet saamaan.
15. Piilottaaksesi kivun, pakotat itsesi hymyilemään.
16. Kadotat itsesi ja lakkaat unelmoimasta.
17. Pidät kiinni pelosta tuntematonta kohtaan.
18. Tunnet sisimmässäsi, että pidät kiinni sellaisesta,  josta tulisi päästää irti.
19. Vapauden tunne tuntuu laajalta ja avoimelta.
20. Uskot parempaan elämään.
Lähde: www.mindbodygreen.com